Australia I love you!

Viikko on mennyt jotenkin tosi nopeesti! Näinköhän se aika lähtee taas nousukiitoon ku kotiinlähtö lähenee.. No mutta, vielä ei ole aika palata Suomeen, joten katsotaas mitä tämä kulunut viikko on pitänyt sisällään Oz ihmemaassa.

Tiistaina piti olla vapaapäivä, mutta tuurasin kämppikseni vuoron Running Barella, jotta hän pääsisi laittamaan Yogalaa kuntoon (eli tällä tavalla mäkin osallistun Yogalan valmisteluihin). No ihan mielelläni menin töihin, kun muuten olisi ollut tällä viikolla vaan kolme päivää töitä ja kaks niistä vielä tosi lyhyitä.

Päivä Oxford Streetillä meni itseasiassa tosi nopeasti, tämä oli ehkä toinen kerta ku mulla oli tekemistä koko päivän ajan (niinku oikeita töitä, ei vaan blogien lukemista..). Taas siirrettiin lisää vaatteita alennukseen ja muutettiin alehintoja, joten piti ne kaikki järjestelyt (mitä olin tehnyt Randwickissä maanantaina), tehdä siellä, koska jostain syystä se, joka Oxfordilla oli maanantaina, ei ollut tehnyt mitään.. Niissä hommissa meni melkein puoli päivää. Ja kun siellä on ollut töissä nyt joku uusi tyttö, niin hän oli jättänyt sen kaupan tosi epäjärjestykseen, joten ihan pelkästään siihen, ku yritin hahmottaa sen logiikkaa siinä varastohuoneen sotkemisessa, meni oma aikansa.. Ja näiden hommien lisäksi siellä kävi muutama asiakas, jotka jopa halusivat mun apua :)

Tein muuten myös ennätysmyyntini yhdelle asiakkaalle. Sinne tuli yks nainen, joka halus jotku legginsit ja jotain paitoja/toppeja. Autoin sen alkuun ja se meni niitä sovittelee ja sitten se tuli siihen kassalle ja sano ottavansa puolet niistä vaatteista, mitä se oli sovittanut. Jo siinä vaiheessa sisäisesti myhäilin, että tuleepa hyvä yksittäinen myynti. Aloin siinä yhtään kiirehtimättä ottamaan niitä häläreitä pois ja viikkailin vaatteita kassiin kaikessa rauhassa. Jotain siinä juteltiin ja se katteli siinä vielä ympärilleen ja rupes sitten yllättäen lisäilee kaikkii vaatteita siihen pöydälle, että otankin viel ton ja ton ja ton.. Tais olla rouvalla vähän ylimääräistä, koska loppusummaksi tuli sellanen vajaa 700 dollaria.. Se on kyl tosi huvittavaa, kun saa hyvän myynnin ja pitää yrittää hillitä sitä omaa myhäilyään siinä asiakkaan edessä :D Eli pääsin myös varmaan ekaa kertaa päiväbudjettiin Oxfordilla.

Illalla tein uunileipiä ja katteltiin Australian The Voice finaali. Mä niin arvasin, missä järjestyksessä se neljän kärki menee (voi ku mulla olis yhtä hyvä onni lottonumeroiden kanssa..tosin varmaan pitäis eka alkaa lottoamaan, että tietäis millanen lotto-onni mulla oikeastaan edes on..) Voittaja oli kyl hyvä, Karise Eden (19v), en tiedä onko Aussien Voice tullut jo Suomessa?

brekkie :)

Keskiviikko oli vapaapäivä ja heräsin ilman herätyskello jo joskus ysin pintaan :) Ja ai että miten kaunis sää oli!! Ei voi uskoa, että täällä on talvi! Venyttelin siinä hetken, tein aamupalaa ja menin nauttimaan aamiaiseni siihen parvekkeelle. En oikein tehnyt siinä aamupäivästä mitään, kuuntelin musiikkia ja nautiskelin vaan.

Mulla on ollut polvet vähän kipeinä ja vaikka mieli teki, niin en viitsinyt lähteä juoksee, joten lähdin kävelee. Pakkasin itselleni lounaan mukaan ja lähdin Maroubran suuntaan sitä samaa reittiä, mitä yleensä juoksen. Nyt vaan fiilistelin maisemia vähän enemmän ja otin valokuvia matkan varrelta, että voin Suomen talvessa sitten muistella lämmöllä Australian talvea..

Päädyin sitten vierailemaan Randwickin hautausmaalla. Mä en tiedä miksi hautausmaat vetää mua jotenkin puoleensa. Ehkä ku niissä on sellanen harras tunnelma ja ne pistää aina miettimään ihmisiä, joita itse on menettänyt. Tykkään kans lukea ihmisten nimiä ja laskea, miten vanhoja ne on ollut kuollessaan (täällä useissa hautakivissä luki valmiiksi minkäikäinen henkilö oli kuollessaan, joten helpotti mun laskemista) ja miettiä millasia tyyppejä ne on ollut ja mihin ne on kuollut (joo mä tiedän, että olen ehkä vähän outo..).

Aussien hautausmaat on kyl tosi erilaisia ku Suomessa. Tääl ne on vaan aukioita, ei mitään puita tai pensaita, paljon kiveä, mikä on aika outoo ja melko karun näköstä. Just sellasia paikkoja, mitä kauhuleffoissa käytetään.. rikkinäisiä hautakiviä, unohdettuja hautoja.. Pimeellä en uskailtaisi mennä!

Jatkoin siitä sitten matkaani ja jossain vaiheessa käännyin rannan suuntaan. Etsin itselleni mukavan paikan istua ja kaivoin repusta evääni (juustoleipä ja piparminttuteetä). Istuskelin siinä aikani kuunnellen musiikkia, luin vähän kirjaa ja kattelin aaltoja. Ei ollu kiire minnekään :)

Pari tuntia viihdyin ulkosalla ja suuntasin sitten kotiinpäin ja kävin matkalla kaupassa hakee itselleni rasiallisen mansikoita ja suklaata :) Kotosalla sitten päätin alkaa venyttelee ja venyttelin varmaan yli tunnin (aikomuksenani oli mennä hierontaan, mutta jostain syystä olen tuhlannut kaikki rahani..). Eipä siinä sitten oikein mitään sen ihmeellisempää tapahtunut. Loppuilta meni lähinnä veljeni kanssa chattaillessä.

Torstaina alko työt vasta kahdelta ja tarkoituksenani oli olla tehokas ja etsiä töitä aamupäivä. Ja kyllähän mä yritin, mutta ei löytynyt mitään kiinnostavaa ja sitten rupes ahdistaa kaikki ja se ei koskaan ole hyvästä.

Harhauttaakseni itseäni ahdistumasta, rupesin tekee lounasta ja sitten olikin aika lähteä töihin. Martina oli siellä myös, joten ekat pari tuntia meni kivasti jutellessa sen kanssa. Viiden aikaan Martina lähti kotiin ja jäin kauppaan yksikseni kahdeksaan asti. Ja sieltä se tuli taas, mun kotiinpaluuahdistus! En tajua miksi sitä pitää ahdistua asioista, joita ei ole vielä tapahtunut? Tai olla huolissaan, että mitäs jos, mitäs jos?? Ja vaikka kuinka järkeilee, että panikointi/ahdistuminen ei mitään auta, niin silti ahdistaa! Onks miehillä tälläsiä ongelmia vai onks se vaan me naiset?

No onneks yks kaveri oli online Facessa, niin pystyin purkaa tuntojani sille ja olo helpottu sitten kummasti ku alettiin jauhaa jostain ihan muista asioista :)

Perjantainakin alko työt vasta kahdelta ja taas oli aivan mieletön sää! Tälläsiä talvipäiviä lisää kiitos (+23) :) Olin tosi hyvällä tuulella (ei mitään tietoa eilispäivän ahdistuksesta) ja sain jopa laitettua yhden työhakemuksenkin. Lähdin sitten töihin ja näin Annan pitkästä aikaa. Se oli kyl ihan pihalla ja edelleen jetlageissä, joten lähetin sen samantien lounastauolle :)

Anna palas sitten tauoltaan ja päivitettiin siinä kuulumisia. Ja heti Anna alotti taas sen, että kai sä olet Silja päättänyt jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi? Ja ku sanoin, että kyllä mä nyt elokuun alussa oon kotiin lähdössä, niin se ohitti sen vaan sillä, että ehkä sun on hyvä käydä moikkaa kaikkia tuttuja ja vietä ehkä joulu vielä kotona ja sitten tuut takas :) No katsotaan.. Varmasti mä ainakin lomalle tuun Ausseihin vielä, mutta asumisesta en tiiä. But never say never :)

Annan antamat kukat

Ja tosiaan, olin maanantaina laittanut Randwickin kaupan valmiiksi jatkoalennuksia ajatellen (siirtänyt vaatteita ja tehnyt alennustarrat), kuten mun mielestä mun työnkuvaan kuuluu, niin Anna oli siitä erityisesti hyvin kiitollinen ja kiitteli mua myös loistavasta työstä hänen poissaollessaan. Oli tosi mukava kuulla, että mun työtä arvostetaan ja kiitoksien lisäksi Anna antoi mulle vielä kukkakimpun ja 50 dollarin bonuksen (no raha tuli siitä ku yks viikko ylitettiin viikkobudjetti). Olin hyvin otettu :)

Kevyin askelin lähdin sitten kotiin (vain neljän tunnin työpäivän jälkeen). Katottiin siinä kotosalla pari jaksoo Frendejä ja lähdettiin sitten illastamaan Spotille. Mentiin taas El Bulliin, josta päätin, että se on nyt mun lempiravintola Spotilla (ollaan syöty niin paljon Thai Rifficissä / tilattu kotiin, että oon jo ihan kyllästynyt siihen). Ruoka oli siis todella hyvää, sangria maistuvaa ja se ravintola on vaan tosi hyvä ja tunnelmallinen. Jälkiruoaksi haettiin sitten kotimatkalle jäätelöö Cold Rocksista. Perjantai oli kyl loistava päivä! Ehkä jatkossa 13.päivä perjantai on mun onnenpäivä ;)

Viikonloppu oli kans vapaana, mutta otin sen aika rauhallisesti. Lauantaina kävin juoksee, mutta vähän lyhyemmän lenkin ku normaalisti. Ja kai se on tää mieletön sää, joka on jatkunut koko viikon, ku olin vaan niin hyväntuulinen (ihmiset varmaan pitää ihan kahjona ku juoksee tuolla hymyissä suin). Lenkin jälkeen kattelin taas duunipaikkoja ja selvittelin vähän veronpalautusasioita.

Lähdin sitten vielä säästä intoutuneena kävelee rantaan. Rannalla oli itseasiassa tosi paljon ihmisiä ja porukkaa oli myös uimassa. Tiedän, että tällänen hehkutus on ärsyttävää, mutta siis en kestä miten hyvä sää täällä on! Love it! <3

Kävin sitten vaan himan kautta pyörähtämässä ja lähettiin ruokaostoksille. Tehtiin illalliseksi tacoja ja pitää tässä vielä erikseen mainita, että meidän oma master chef pyöräytti kyllä parhaan guacamolen ikinä! :)

Kämppikseni lähtivät viettämään iltaa kaupunkiin, mutta mä en jotenkin jaksanut lähteä mukaan ja telkasta tuli Kelkkajengi, niin pakkohan se oli katsoa ;) Eli mun lauantai-ilta meni "villisti" leffoja kattoessa.

Tänään onkin sitten ollut hyvä (darraton!) sunnuntai :) Vaikka en mä nyt mitenkään erityisen toimelias ole ollut. Käytiin vähän hoitelee Yogala juttuja tossa päivällä ja nyt mä oon vaan pyörinyt täällä himassa. Tää viikko on ollut kyllä jotenkin tosi hyvä viikko kaikenkaikkiaan, ehkä siksi se on tuntunut menneen niin nopeastikin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Coogee Beach eli "meidän kotiranta" :)