"We only part to meet again"

Viimeistä viedään. Laukut on pakattu ja lähtöä odotellessa.. Ei muuten ollut mikään ihan helppo juttu toi pakkaaminen.. Vähän pelkään, että rinkka repee jossain kohtaa matkaa ku oon tunkenut sen ääriään myöten täyteen (ja kaikki kamat ei edes mahtunut mukaan). Ja käsimatkatavaroihinkin saisi ottaa vaan yhden laukun, mut lähen nyt koittaa josko sitä sais ottaa käsilaukun ja yhen laukun.. Niin ja jos ihmettelette, mikä toi vaatekasa tossa sohvan käsinojalla on, niin se on vaatteita 5kg edestä, jotka ajattelin pukea päälleni paluumatkalleni..:)

Ihan epätodellinen tunne kyllä, että tässä tää lähtö taas jo on! Tällä viikolla on aika monta kertaa tullu sellanen panicpanicpanic -olo, kun oon koittanut nauttia olemisestani niin kovasti, että rupeen melkein hyperventiloimaan :D No kaikki loppuu aikanaan ja kaikenlaistahan sitä tässä kuitenkin on ehtinyt nähdä ja kokea. Oon ihan uusi ihminen ;) Jos jotain niin oon oppinut ottamaan asioita vähän rennommin. En mä nyt aikasemminkaan itseäni ihan hirveen kireenä ole pitänyt, mutta koska olen kova suunnittelemaan, niin sain oppia kantapään (lue Uuden-Seelannin) kautta, että ei pidä suunnitella likaa, varsinkaan lomaansa! Koska akkujen lataaminen vaatii usein enemmänkin hyödytöntä, haahuilevaa ja päämäärätöntä ajankäyttöä, ei super tiukan aikataulun noudattamista.. Mutta nyt tiedän paremmin :) Hiuksetkaan ei oo vähään aikaan ollut näin pitkät (ja kauheen näköset..). Tammikuussa menetetty varpaankynsikin on kasvanut takaisin, niinkuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut. Enää ei tule edes inhotuksen väristyksiä kun nään yllättäen torakan (tosin ei ne kivoja vieläkään ole) ja Suomeen palatessani saan sit varmaan taas vähän aikaan ihmetellä, että mistä suunnasta ne autot nyt tuleekaan! :D

Tämän viimeisen viikkoni olen tosiaan koittanut olla ihan normaalisti (yrittänyt siis olla ajattelematta paluutani liikaa) ja nautiskella parhaani mukaan.

Maanantai tosin oli vielä aika karsee lauantain juopottelun takia.. Vietin sen päivän Oxford Streetillä duunissa tehden alennusjuttuja (ennätyshitaalla tempolla). No olihan siinä omaa fiilistelyä, että viimeistä kertaa kirjottelin niitä alennustarroja. Muutenkin aika rento ote siinä työskentelyssä. Kävin hakee chai teetäkin ilman mitään kiirettä, enkä edes kirjottanut sitä taukokirjaan, bad ass ;)

Illalla saatiin nyt sentään tehtyä ruokaa Glennin kanssa, salaattia ja lohta :) Ja kuten ennenkin, katteltiin vaan telkkaa, USA:n The Voicea tällä kertaa (ei yhtään niin hyvä ku Aussiversio).

Tiistai oli vapaapäivä ja nukuin aika pitkään, vaikka olin edellisenä iltana kuvitellut, että herään aikasin ja teen kaikki jutut! Aika kiireettömästi mä siinä aamupuuhiani tein ja päätin sitten, että lähdenpä vaikka Bondi Junctionille kiertelee vielä viimeistä kertaa. Ja just ku olin lähössä puhelin soi, se oli Anna, mutta en ehtinyt vastata ku akku loppu (ja mulla ole enää creditiä puhelimessa, että voisin soittaa takas). Latasin puhelintani hetken, josko Anna soittaisi vielä, mutta ei se soittanut, joten lähin sitten menee.

Mulla nyt oikeestaan ollut mitään sen suurempaa suunnitelmaa, lähinnä ajattelin, että jos jotain kivoja viemisiä löytäisin, mutta yritin olla stressaamatta.. Ja ehkä suurin syy, miksi sinne lähdin oli, että mä halusin mennä vielä viimeisen kerran käymään Max Brennerillä juomassa kaakaon :)

Hug mugs!!!

Sinne siis (kaikkien niiden äitien ja vauvojen sekaan..). Siinä mä taas myhäilin tyytyväisenä kaakaoeuforiassa, hug mug tiukasti käsissäni ja kaihoisasti katselin sitä mukia, että oispa kiva ku tälläsen sais kotiin.. Niin, kai ne nyt näitä täällä myy? Mä ainakin myisin..! Ja kun katselin vähän tarkemmin, niin kyllähän siellä pieni puoti oli! Tietty ne mukit oli järkyttävän hintasia, mutta ostin silti iselleni kaksi! Ja sitten sain vielä puoleen hintaan kaakaojauhetta "European Style Thick Hot Chocolate" (että nyt sitten kaikki innokkaat soittelua kunhan tuun kotiin ja varaamaan itselle mukillinen kaakaota ennen kun loppuu) ;)

Näkymä oli paljon parempi livenä

Kiertelin siellä aikani ja jotenkin en kotiin kuitenkaan halunnut vielä lähteä, niin ajattelin mennä taas leffaan. Eipä siellä oikein mitään mennyt, niin päätinpä mennä kattomaan Magic Mike (odotettavissa paska leffa, mutta puolialastomia komeita miehiä..why not..).

Kävin ennen leffaa juomassa lasin viiniä viereisessä baarissa ja istuin sellasen ison ikkunan edessä, mistä oli mahtavat näkymät! Näky merelle asti ja kaupungin siluetti siltoineen. Ja voi että sitä fiilistelyn määrää taas!

Ja leffa oli odotetusti todella huono, mutta hyvin oli pojat treenannut vatsalihaksiaan. Anna soitti mulle leffan aikana kaksi kertaa, mutta tietenkään voinut vastata.

Lähin sitten kotiinpäin, mutta sitä ennen ajattelin pysähtyä Randwick Junctionilla Running Barella kysymässä, että mikä sillä Annalla oikein on hätänä. Kello oli jo jotain puoli viisi ku sinne pääsin ja Annan asiahan oli, että hän oli kipeenä ja olisi toivonut, että päästäisin hänet pahasta. Tuli kauhean syyllinen olo kun en ollut saanut vastattua sille ku toinen oli ihan silminnähden huonona, mutta samalla olin tyytyväinen, koska jos olisin vastannut, niin totta kai olisin suostunut menee töihin ja olis mennyt mun yks viimeisistä päivistä siihen. Ehkä universumi piti huolen, että sain viettää vapaapäivän ;)

Kävin sitten vielä kaupassa ostaa pizzatarvikkeita ja menin kotiin. Glenn oli jo kotona ja ihmetteli, missä mä oikein olen ollut, koska olin luvannut tehdä sille ruokaa :) No tehtiin siinä sitten pikaisesti pizzat ja hengattiin kummatkin tahoillamme läppäreillämme ku mitkäkin nörtit.. Ja sain viestin kaveriltani, että näyttää siltä, että saan sen kämpän vuokralle! Jesh! Tosin huokaisen helpotuksesta vasta ku oon oikeesti päässyt muuttamaan sinne.. Mutta hyviä uutisia nyt kuitenkin! :)

Common Myna

Rainbow Lorikeet

Keskiviikkona oli viimeinen työpäivä. Taas Oxford Streetillä. Heräsin jo melko aikasin kun en oikein saanut nukuttua ku linnut piti taas sellasta mekkalaa! Eikä se ole mitään kaunista laulantaa, vaan se kuullostaa vähän ku kissaa yritettäis saada hengiltä.. Sitä on erittäin ilahduttava kuunnella aamusella ku haluaisi nukkua vielä pari tuntia! En tiedä mikä lintu on se kovaäänisin (luultavasti noi papukaijat) mut nää kolme lajia (kuvissa) on ne yleisimmät tässä meidän huudeilla ja yhdessä muodostavat kyl melkomoisen kuoron..

Cacadu

Eikä siinä vielä kaikki..sitten herään viimeistään ku Glenn soittaa mulle ja niinkin tärkeallä asialla kuin, että se oli saanut selville, mikä yhdessä McDonaldsin mainoksessa on ideana (jotku oli puhunut siitä radiossa). Ku siis, en tiedä näkyykö ne samat mainokset Olympialaisten välissä kaikkialla, mutta yks täällä näytettävistä mainoksista on Mäkkärin mainos ja siinä joku poika yrittää kattoa Olympialaisia yöllä ja sit sen isä tulee sulkee telkan aina. Ja sit lopulta se tuleekin Mäkkäripussin kanssa ja ne syö yhdessä ranskalaisia.. Niinku häh? Ilmeisesti siinä on ideana, että se poika ei ois saanut valvoa niin myöhään ja siksi se isä sammuttaa telkan aina. Ja sitten lopulta se isä, joka tuo ne Mäkki ruuat, onkin sitten se poika isona ja se niinku antaa sitten oman pojan valvoa ja kattoa Olympialaisia ja sitten se syöttää sille vielä rasvasta ruokaa keskellä yötä (ja Mäkkäri ylpeästi tukee yösyöppöjä).. Eli ei se sen paremmaksi mainokseksi muuttunut ja musta ne on vaan ne samat tyypit koko mainoksen ajan..? Mut siis, kuten huomaatte tosi tärkeällä asialla Glenn soitteli, että sietikin herättää mut ;)

Eipä siinä vikan työpäivän aikana tapahtunut mitään erikoista. Hain taas kahvia ilman kiirettä ja kävin syömässä Iku Wholefoodsissa lounasta. Siinä ku olin lähdössä takas duuniin, sisään asteli Emma-Louise Birdsall, joka siis oli Aussein The Voicessa ja pärjäs melko hyvin, nyt se esim. laulaa Woolworthin mainoksessa. Hetken tietty luulin, et se on joku mun tuttu, mut onneks ennen moikkaamista tajusin tunnistavani sen telkasta :D

Illalla mentiin illastamaan Glennin ja yhden kaverin kanssa El Bulliin. Jälkkäriä mentiin nauttimaan viereiseen ravintolaan, koska siellä kuulemma on paras chocolate pudding (tai miksi sitä nyt kutsutaan). Ja siis olihan se todella hyvää, vähän vanilja jäätelö siinä kyljessä, ai ai. Ja kuten kunnon ahtaaja olin taas niin täynnä, että meinasin haljeta.. Ja illalla sitten huomasin, että sähköpostiin oli tullut yhdestä hakemastani duunista kutsu videohaastatteluun! (hakemuksia niille oli tullut reilu parisataa, hyvä minä) :)

Torstaina heräsin joskus kymmenen pintaan ku aurinko paisto silmiin. Ja koska oli kaunis päivä, lähdin rannalle istuu ja juomaan kahvia. Siinä vähän yritin samalla valmistautua videohaastatteluuni. Kävin mä myös hieman kahlailee siellä vedessä ja vesi oli yllättävän lämmintä, olisin jopa voinut mennä uimaan (ainakin noin teoriassa).

Kotimatkalla sitten poikkesin tunnin thai-hierontaan. Se oli huvittavaa ku se hieroja oli hetken siinä hieronut, niin se sano, että onpa mulla kauniit hiukset, kuin silkkiä ("sä oot silkkii" rupes samantien soimaan päässä..kiitos siitä). Ja kohtahan se sitten hiero mun päätä varmaan kymmenen minuuttua.. Tiedä sitten halusko se vaan päästä koskee mun hiuksiin vai oliko se alkujaankin ajatellut sisällyttää päähieronnan tähän settiin :D

Ja ku pääsin hieronnasta mun tukka oli tyyliin läpeensä tupeerattu..;) No mutta, menin sitten kotiin ja vähän siistin itseäni ja päätin vastata videohaastattelukysymyksiini. En oo aikasemmin joutunut tekee mitään tollasta ja se tuntu niin vammaselta puhuu yksin koneelle ja varsinki ku katto sen nauhotuksen sitten jälkikäteen, niin ei saatana, miten kauheeta.. :D

En tiedä miksi mä sitä jännitin niin paljon, ehkä ku haluaisin sen duunin tosi kovasti. No koska siitä ei meinannut tulla yhtikäs mitään, niin otin aikalisän ja join siiderin ;) Hetken päästä koitin uudelleen ja kyllä se lopulta sitten alko sujumaan. Ja ku en sitten enää jaksanut ottaa sitä niin vakavasti aloin heittää kaikkii "hyvii" läppiäni sinne :) Koska jos ne ei tajuu mun läppiä, niin eihän se sitten ole edes mulle sopiva duunipaikka ;)

Pari tuntia mulla siihen kaikenkaikkiaan meni ja ne sano siinä, että ensi viikolla ovat sitten yhteydessä niihin, jotka pääsee seuraavalle kierrokselle. 

Olin sitten jotenkin niin rauhaton, niin lähin leffaan kattoo Abraham Lincoln: Vampire Hunter, sehän oli kans lähinnä huvittava leffa, mutta Benjamin Walkeria oli kiva kattella heilumassa kirveen kanssa ;)


Ja ku tulin kotiin sain huomata, että olin saanut jo sähköpostia sieltä hakemastani duunista, että tervetuloa seuraavalle kierrokselle! Jee! Minä ja mun hyvät jutut, osu ja uppos ;) Kattelin siinä sitten vielä telkkaa ja rupesin pakkaamaan..

Niin ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Viimeinen päivä (ainakin taas toistaiseksi) Ausseissa. Kävin tossa aamusella nauttimassa vielä Sweet Spotin terassilla suklaakakkua ja piparminttuteetä. Siitä sitten lähin käymään Running Barella palauttamassa avaimeni ja sanomassa heipat Annalle. Mutta Anna olikin edelleen kipeenä, joten en sitten nähnytkään sitä :( Se oli jättänyt mulle kortin ja pienen lahjan :´) Mäkin jätin sille kiitoskortin ja pullon skumppaa.


Sitten kävin taas istumassa ja ihmettelemässä rannalla. Lounaalla kävin Onenessissa ja vedin tosi herkulliset chilijättikatkaravut ja halloumi-salaatin. Ja tuorepuristetun mehun, jonka pitäis vaikuttaa rauhottavasti.. (en tunne rauhoittavaa vaikutusta ainakaan vielä..)

Että sellanen viimeinen viikko. Nyt sitten tässä lähinnä odottelen, että Glenn tulee töistä ja heittää mun lentokentälle. Sitten vain 25,5 tuntia matkaamista edessä.

Matkamuistotatuointi (oikea jalka)

Kaihoisaa kyllä, että tämä reissu oli nyt tässä.. ja mielessä siintää jo uudet matkat, vaikka kotiinkaan en vielä ole ehtinyt! ;) Josko sitä tässä nyt vähän toppuuttelis kuitenkin itseään ja koittais muistaa, että ei aina miettis tulevaa ja tavottelis uutta, vaan tärkeää on myös nauttia siitä, mitä on jo saavuttanut, eläen hyvät muistot yhä uudelleen ja uudelleen "Ne ei eivät kulu, vaan ainoastaaan kultaantuvat" kuten joku viisas on sanonut. Ja näissä 204 päivässä riittää muistelua!! On ollut tosi ihanaa olla täällä!

Ei kai tässä nyt sitten muuta ole ku lopputekstit jäljellä.. Erityisesti haluan lausua kiitoksen hyvälle ystävälleni, joka on antanut mun asua luonaan (ja kiitos Glennille myös) sekä siitä, että suositteli mua Running Barelle ja näin helpotti mun reissua huomattavasti. Ja tietenkin on ollut tosi kivaa päästä pitkästä aikaa keskustelemaan syvällisiä (ja vähän vähemmän syvällisiä) ;) Oot rakas <3

Australian kirjeenvaihtajanne haluaa kiittää myös kaikkia lukijoitaan, it´s been a blast :) Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. Kiitos ja anteeks. Adjö.

Day 199

Kämppä tuntuu niin tyhjältä ku meidän master chef lähti maanantaina Suomeen lomailee pariksi viikoksi. Ollaan ihan onnettomia Glennin kanssa, me tarvitaan joku pitämään meistä huolta! Ei olla koko viikkoon edes tehty ruokaa.. Ollaan vaan syöty mitä sattuu.

Koska jääkaapissa ei ollut mitään ruokaa, käytiin tiistaina Thai Rifficissä syömässä. Vedin ihan hirveet ruokaöverit..

Keskiviikko oli vapaapäivä ja jostain syystä heräsin jo joskus viiden pintaan enkä saanut enää unta. Tai no kyllä mä ysiltä otin tunnin nokoset :) Enkä oikein tehnyt edes mitään kehittävää siinä aamusella. Mä oon kyl todella taitava olee tekemättä mitään.

Sitten sain puhelun meidän yövieraana olleelta suomalaiselta, jonka oli ollut tarkotus käydä hyppää tandem-hyppy, mutta aamu oli ollut niin sumuinen, että ei ollut onnistunut. Siksipä se kysy, josko haluaisin tulla sen kanssa terassille, ettei sen tarttis yksin juoda ;) Ja totta kai mä oon messissä. Tässä vaiheessa taivas olikin ihan kirkas..

Lähin siis cityyn ja käytiin istuu Circular Quaylla yhellä terassilla. Sit oli tarvetta netille, niin lähettiin etsii jotain pubia, missä olis langaton. Ja todettiin, että eipä siinä keskustassa oikein ole mitään pubeja, kaikki vaan lähinnä sellasia hienoja ravintoloita. Mutta etsivä löytää :)

Kotiin päästyäni laitoin taas yhden työhakemuksen. Vaikutti tosi hyvältä hommalta kyl, josko sitä pääsis vaikka haastatteluunkin nyt ku kotiinpaluu on niin lähellä.. Aikasemmin hakemistani paikoista on kaikista tullu ei-kiitos viestiä.. Mut kai se, että en ole vielä Suomessa on laittanut mut ei-kiitoslistalle samantien. Ne ei kyl tiedä mitä missaavat! Oon assareiden aatelia! ;)  Sain muuten just työtodistuksen Annalta ja se ei ollu säästellyt sanoja kehuessaan mua :)

Niin ja siinä illalla lähdin sitten taas ulos sen Andrewn kanssa. Mentiin kattomaan Batman. Ja no, hmm... rupes pikkasen ahdistaa siinä matkalla leffaan ku se rupes jotain, että en halua, että sä lähet, että mitäs jos ostaisin sulle uuden lentolipun? Ööh.. jotain koitin heittää siihen jonku läpän, mutta ilmeisesti se oli ihan tosissaan ja jopa vihjasi, että voisin muuttaa sen luokse! Joo, tiedän, että oon ihana ;) mut come on!? Leffakin oli liian pitkä ja tylsä. Siinä leffan aikana lähinnä mietin, miten saisin kiltisti sanottua sille, että en halua enää nähdä.. Enkä mä tietenkään saanut sanottua mitään suoraan, vaan lähinnä ku se kysy että millo nähdään, niin sanoin, että oon aika kiireinen nää mun viimeiset päivät..että kattellaan.

Torstaina alko työt vasta kolmelta, enkä tietenkään tehnyt mitään järkevää siinä aamulla. Töissä oli onneks vaihteeksi tekemistä ku olin tiistaina tilannut hirveesti kaikkii uimalaseja yms. niin sain niitä hinnotella ja järkkäillä. Ja illalla sain jopa tehtyä itselleni ruokaa, tosin vaan salaatin.. ja katteltiin Hamish & Andyn Euro Gap Year viimenen jakso, ne on kyl niin hauskoja :)

Perjantai oli mun viimeinen työpäivä Randwickin kaupassa :( Fiilistelin siellä kaikessa rauhassa ja mitä sitten tapahtui? Andrew kävelee sisään! Ja mun reaktio? "Are you stalking me or something!?" No, tollasen tervehdyksen jälkeen se ei kauaa siinä pyörinyt ja ku se oli lähtenyt sain heti siltä viestin, että sori ku tulin, et näyttänyt mitenkään erityisen iloiselta. Niin, en voi mun tappavalle katsellee mitään, se tulee jos on tullakseen. Joten siis, tulipahan nyt sitten selvitettyä, että ei olla näkemässä enää.

Viikonloppu oli vapaata. Ja koska olin menny niin aikasin nukkumaan perjantaina heräsin jo 7.30. Yhteentoista mennessä olin ehtinyt siivota, venytellä, syödä aamupalan ja lounaan, paistatella partsilla auringossa ja lukee vähän kirjaa.. Sitten vaan huudatin taas KoRnia ja Disturbedia (naapurit on varmaan onnellisia että lähen). Sitten Glenn tuli surffaamasta ja päätettiin olla tehokkaita ja mennä ostaa kaihtimet Yogalaan. Otettiin meille kaksi tavoitetta 1) hankkia kaihtimet 2) hakee kaljaa/siideriä. Ja kun tärkeimmät oltais saatu hoidettua, ajateltiin, että jos energiaa riittää, käytäis myös asentamassa ne kaihtimet ja maalamassa Yogalan etuovi. Ja kappas ku oltiin tehokkaita! Saatiin kaikki tehtyä ja mä jopa lakasin siellä lattioitakin ku odottelin maalin kuivumista. Ja jotenkin huvittavaa oli, että kuinka monta miestä niiden verhojen kiinnittämiseen tarvitaankaan. Kolme.. :)

Sitten mentiinkin himaan juomaan siideriä/kaljaa :) Siinä kuuden pintaan lähettiin syömään nopeesti Spotille ja siitä sitten lähettiin cityyn parin kaverin kanssa synttärijuhlille. Glenn halus olla mun "ultimate wingman" ja mitä se tekee? No ensin ku sinne tuli yks sen sinkku kaveri se vaan tönäs mua sitä päin ja sano "Silja say hi to Matt". Noloo.. No jonkin ajan kuluttua ku baariin alko tulee enemmän porukkaa, se tönäs mut pois siitä meidän pöydästä, että mee tonne seisoo yksin ja me voidaan tsekkailla sua, niin sitten muutkin alkaa.. Eli älkää ottako Glennia wingmaniksi, se on siinä tavattoman huono :D Päätin siis pelastaa itseni Glennin avulta ja menin vaan juttelee parille kundille siinä baaritiskillä.

Olivat oikein mukavia poikia, toinen oli aussi ja toinen saksalainen. Yritin tehdä vaikutuksen mun saksantaidoilla mutta enhän mä sitten osannutkaan puhua mitään ja lähinnä se vaan nauro mulle. Lähettiin sitten johonkin toiseen baariin, missä sitten pelattiin kivi-sakset-paperi-juomapeliä. Yritin heittää väliin välillä spockin, mutta jostain syystä sitä ei saanut ottaa peliin mukaan.. Ideahan tässä pelissä oli vaan, että se joka häviää ottaa huikan.

Glenn oli itseasiassa tässä vaiheessa eri baarissa ku minä, joten piti sitten auttaa myös itse itseni kotiin. Tai no, itseasiassa se saksalainen mut hoiti kotiin, koska se sattumoisin asu tossa jossain Coogee Bay Roadilla, joten pääsin ilmaiseksi taxilla :)

Tänään on mennyt päivä sitten ihan krapuloissa. Oon kattellu vaan leffoja ja koitettiin tilaa pizzaa, mutta kaikkialla alko kotiinkuljetus vasta joskus viiden pintaan, joten meidän piti käydä hakee pizzamme.. hirvee vaiva kävellä toi pari sataa metriä mäki ylös ;) Ja koska pakotin Glennin sillo pari viikkoo sitten ostaa margarita pizzan ku oltiin tulossa baarista himaan ja sitten en edes syönyt siitä ku yhden haukun, olin Glennille pizzan velkaa (ja kuulemma 2 tuntia sen elämästä, koska "pakotin" sen kattoo The Notebookia. En siis oikeesti pakottanut)

Ja viimein tuli vauvauutisia Suomesta! Jee. Malta odottaa, että pääsen tapaamaan tämän uuden tulokkaan :)

Ei kai tässä muuta. Tää on aina paha kirjotella krapulassa, ku ajatus ei oikein kulje. Mutta tämä taitaa olla nyt sitten toiseksi viimeinen päivitys tähän blogiin. Oon ollu reissussa nyt 199 päivää, vielä viisi päivää jäljellä.. Aikamoista. Nyt nukkumaan!

Detox week! (epic fail..)

Hmmmm...nams! ;)

Uusi viikko ja uudet kujeet! Päätettiin pitää detox-viikko :) Tarkoituksena oli jättää pois maito- ja viljatuotteet, välttää sokeria, alkoholia, raskasta ruokaa yms. ja pitäytyä green smootheissa, mehuissa (hankittiin meille mehukone!) ja keitoissa. Eli tervehenkisesti lähti viikko käyntiin.

Maanantain olin töissä Oxford Streetillä ja meinas poksahtaa suoni otsassa ku taas se uus tyttö oli jättänyt sen kaupan ihan hirveeseen kondikseen. Varastohuoneen sotkemisen lisäksi, se oli jostain syystä laittanut kaikki vaatteet sinne kauppaan esille! Niinku mitä helv..?! Mistä se on edes saanut päähänsä tehdä jotain sellasta? Vitutti niin paljon se sotku siellä. Vaikka tavallaan, miksi sen nyt oikeestaan mua edes pitäis liikuttaa, että voisinhan mä jättää sen kaupan siihen kuntoon ja vaan sanoa, että en mä tätä sotkenut. No arvatenkin, mun järjestelijä-minä ei tietenkään voinut jättää asiaa sikseen, vaan siivosin sitä kauppaa ehkä neljä tuntia ja kun olin saanut kaikki kuntoon kirjotin sille tyypille sellasen A4 pitkän viestin, että olisi pari pientä seikkaa joista haluaisin huomauttaa.. Pyrin kyllä olemaan mahdollisimman ystävällinen ja kiva, mutta saa nähdä millanen vihaviesti siellä on odottamassa ku menen sinne taas maanantaina..;)

Ja ilmeisesti olen myös Running Baren kuriiri, koska kotiin lähtiessä kannoin mukanani kaksi säkillistä vaatteita Randwickin kauppaan.. No joo, onhan se tavallaan siinä mun kotimatkalla ja eihän ne vaatteet niin paljoo paina.. (ylisuorittaja!). Anna lähetti mulle seuraavana päivänä tekstiviestin, että "Thanks 4 bringing that BIG load Silja, u r 1 in a million!" Siksihän mä teen näit juttuja ku haluun vaan "vähän huomioo ja pätee" :D

Tiistai ja keskiviikko olikin sitten vapaana :) Jee! Tiistaina vietin taas leppoisan aamun ja lähdin sitten cityyn hoitaa veronpalautusasioitani, selvittelee vähän pankkiasioita ja kattelee josko sitä löytäis jotain viemisiä kotiin. Ja ihan kannattavaa oli niitä verojuttuja selvitellä, ku pitäis tulla melko kivasti (mikä tarkottaa tässä tapauksessa tuhansia dollareita!) rahaa takas :)Todella hyvä juttu. Vähensi aikalailla stressiä tuosta kotiinpaluuahdistuksesta.

Kotona sitten vaan chillailin ja lähinnä odottelin, että meillä helmikuussa pari yötä majoittunut suomalaisvahvistus saapuisi taas pitkästä aikaa Sydneyhin ja meille kylään :) Olin saanut jo siltä viestiä aikasemmin päivällä, että kiinnostaisiko minua lähteä ulos ku viimeksikin oli niin mahdottoman mukavaa (se oli se reissu ku kierrettiin cityssä ja ilta päättyi gay baariin). Kerroin, että mulla on meneillään detox-viikko, mutta tietty jos ihan vähän vaan.. :D

Se siitä detoxista..

Ja jos sitä ihan vähän vaan, sitten hakis vaikka viinipullon, että voisi siinä laittautuessa sivistyneesti maistella ;)

Lähettiin siitä sitten bussilla keskustaan. Meillä ei ollut oikeestaan mitään sen kummempaa suunnitelmaa, ajattelin, että oltais voitu käydä siinä yhdessä baarissa, missä käytiin hirveellä kiireellä pari viikkoa sitten, mutta se oli kiinni. Mentiin sitten vaan läheiseen baariin, missä oli paljon ihmisiä :)

Siellä oli alottelemassa soittaa joku bändi ja näytti siltä, että me oltiin tyyliin ainoat, jotka eivät olleet frendejä sen bändin jäsenten kanssa :D No ei se menoa haitannut. Otettiin siinä siiderit ja hetken päästä kaverini ehdotti, että jos otettais vaik yhet shotit, että päästäis paremmin tunnelmaan..

Päätettiin sitten siirtyä muualle, ku ei se bändikään niin hyvä ollut. Lähettiin kävelee siitä Surry Hillsin suuntaan (tai ainakin näin kuvittelimme). Ei meinattu löytää mitään aukiolevia baareja! Oltiin aika ihmeissämme, että miten ei nyt mitään menoa voi löytyä tiistai-iltana Sydneyn keskustasta? Jonkin aikaa pyörittiin siellä kaduilla ja päädyttiin sitten takas Oxford Streetille. Ja ku siinä nyt sitten oltiin, käytiin nopee Subwayssa syömässä, ettei menis ihan pelkäksi juopotteluksi (ja ei kai se yks puolikas subi nyt sitä detoxia niin kaada..)

Mandi Jarry

Mentiin sitten vaan johonkin random baariin ottamaan suuntaa-antavat (kannu siideriä). Se oli aika tyhjä baari ja siellä soitteli livenä joku naisartisti. Se soitti lähinnä covereita ja jossain vaiheessa sano, että se joka tietää tän seuraavan biisin alkuperäisen esittäjän saa palkinnoksi mun cd:n. Se oli sitten ihan tuttu biisi meille kummallekin, mutta ei millään saatu päähämme sitä bändin nimeä. Se nimi oli ihan kielenpäällä, jotain Sssssmmashh.. oli varmaan vähintään huvittavaa se meidän yritys muistaa sitä nimeä :D Ja ku olin pari kertaa sanonut "smashingpumpkins!" Ja heti perään, että "ei smashingpumpkins vaan SSssss...." Smash Mouth!! Tulihan se sieltä :D Ja olin cd:n onnellinen omistaja (tosin taidettiin olla ainoat, jotka edes yritti voittaa sen levyn)

Koska se baari oli ihan kuollut, päätettiin lähtee läheiseen irkkubaariin, joka on aikalailla backpackers mesta. Mutta siellä oli menoa, niin miksi ei :) Sielläkin soitti bändi, mieslaulaja, mut naisrumpali ja -basisti. Se basisti oli just kova ku siinä se vaan soitteli ja oli niin super tylsistyneen näkönen. Huomattiin sitten, että se itseasiassa katteli sitä takaseinällä olevaa telkkaa :D Haha, mun uus idoli. Ja siellä oli tosi pähee savukone! Ihan ku ois ollu ala-asteen discossa tai jotain ;D Vitsit meillä oli hauskaa taas!

Ja eihän me ilman seuraa tietenkään jääty, vaan siinä kävi yks jos toinenkin meitä yrittämässä ja piti sitten loppuillasta "kivittää niitä rumimpia" ;) Juttelin siinä parinkin tyypin kanssa, mutta pisimpään sitten päädyin juttelee yhden Andrewn kanssa. Viihdyttiin siellä baarissa melko pitkään ja aloin jo siinä (mielestäni puoli neljän aikaan) jopa ihmettelee, että meneekö tää baari koskaan kiinni? Me siis hävittiin se ottelu ja lähettiin himaan ennen pilkkua ;)

Ja jos sitä ihan vähän vaan jotain ruokaa ennen kotiinmenoa.. josko vaikka pizzaa.. (samaan konkurssiin nyt sitten vaan!). Otettiin siitä sitten snäkäriltä pizzapalat. Siinä pizzanhakumatkalla ilmeni, että se Andrew ei ollut edes kännissä, vaan autolla, joten se tarjos meille kyydin kotiin. Me tietenkään uskottu sitä ihan suoriltaan, vaan laitettiin se kävelee suoraa viivaa ja koskettelee sormenpäillä nenää jne. Ja noh, se suoritti tehtävät mallikaasti, mut tämä minun seurueen toinen sankari sitten "liukastu" siinä kadulla, niin todettiin, että kännitestien tulos on nyt selvä ja lähettiin Andrewn kyydillä kotiin :) Hyvin päästiin siis kotia ja puhelinnumeroitakin siinä vaihdettiin.."Call me maybe" ;P

Paluu ruotuun..

Oltiin suunniteltu, että keskiviikkona mennään käymään parissa museossa jne. mutta a) vieraamme oli unohtanut passinta edelliseen majapaikkaansa (2h junamatkan päähän) jota hänen piti lähteä hakemaan, jotta pääsisi Melbourneen seuraavana päivänä b) meillä kummallakin oli niin hirvee hedari, että toivottiin vaan että päät ei räjähdä. Eli museot jäi, mä jäin sohvalle ja tää toinen lähti passinhakureissulle. Yritin siinä vaan parannella oloani, sillä illalla oli suunnitelmissa mennä syömään Jamie Oliverin italialaiseen. Siispä join green smoothien, söin salaattia ja kattelin leffoja..

Olisi tehnyt mieli napata matkamuistoksi

Onneks olo parani iltaan mennessä ja olin super innoissani illallisesta. Ja vaikka mentiin sinne hyvissä ajoin, niin siellä oli jo metrien jono ovella! Eikä pöytävarausta voinut tehdä alle kuuden hengen seurueille ja meitä oli viisi.. No, koska tämä ravintolareissu on ollut meidän bucket listalla niin ei auttanut muuta ku jonottaa (ja tässä vaiheessa jonotettiin vaan siihen, että saatais nimi jonotuslistaan :D). Kiva juttu oli, että jonossaolijoille tarjoiltiin tapaksia :)

Alkuruoka

Ulkona meni sellanen puolisen tuntia ja sisällä odotettiin ehkä tunti. Mutta kun päästiin sisään, aika meni tosi nopeasti. Mikäs siinä jutellessa ja viiniä nauttiessa. Paikka oli oikein viihtyisä, ruoka oli odotetusti hyvää (ja yllättävän edullista!). Ja mihin minä ja seurueen muut naiset kiinnittimme erityisesti huomiota oli, että tarjoilijat oli aivan mielettömän komeita! Ruoan chili ei tosiaan ollut ainut mikä poltteli poskia! ;) Tosin sanoisin, että meidän oman master chefin tekemä tiramisu oli melkeinpä parempaa ku näiden! Mutta kokemus oli siis kaikinpuolin hyvä. Suosittelen. Hyvä ilta :)

Torstaina ei varmaan tapahtunut mitään, tai jos tapahtukin niin en muista. Töissä olin ja luultavasti siellä oli tylsää ;) Eiku ainiin, illalla se Andrew soitti ja pyysi mua ulos. Ja vaikka en muistanut enää miltä se edes näytti, niin vastasin kutsuun myöntävästi. Vähän jännitystä elämään. ;)

Mun "selli" ;)

Perjantaina alko työt yhdeltä, joten siinä aamulla oli aikaa käydä siivoilemassa Yogalaa. Käytiin pesee seinät ja valmistelee paikat maalaamista varten. Siivouksen jälkeen käytiin juomassa latet vastapäätä olevassa kahvilassa. Oli tosi mukavaa istua siinä ulkona auringossa ja vaikka aamu oli vähän viileä, niin auringossa tarkeni just ja just :) Otettiin kahvin lisäksi puoliksi banaanileipä ja vitsit se oli hyvää! (selkeesti oltiin unohdettu meidän detox tässä vaiheessa ihan kokonaan...)

Ja sivuhuomautuksena, Yogala on tyhjentänyt mun huoneen! Se alko viattomasti tuolin katoamisella, sitten lähti työpöytä. Yhtenä päivänä oli kadonnut matto ja nyt viimein lähti myös kirjahylly :D No kunhan sänkyä ei viedä niin eipä tuo haittaa. Tykkäänkin vähän sellasesta askeettisesta sisustuksesta ;)

Lauantaina olin päivän töissä ja illalla oli sitten luvassa mun "blind date" ;). Huvittavaa oli, että ku tulin töistä kotiin ja aloin valmistautuu treffeille, mun kämppikset olivat ku mun vanhemmat konsanaan neuvomassa, että otat sitten puhelimen mukaan ja ilmotat jos olet myöhään. Ja varsinkin Glenn oli hyvin tarkka mitä laitan päälle, muun muassa saappaat piti jättää kotiin ja laittaa lenkkarit :D

Ja kun se tuli mua hakemaan, niin muistinhan mä sitten heti miltä se näytti :) Ja ei onneks ole ihan hirveän vahvat kännilasit ollut silmillä tiistaina ;D Treffit menivät siis hyvin ja mennään uudelleen ulos ens keskiviikkona.

Sunnuntainakin olin töissä. Töiden jälkeen vaan pesin pyykkiä ja hengasin himassa, kun kämppikset olivat laittamassa Yogalaa kuntoon. Ja ovatpa ihania, ku ensin ovat tekemässä hommia ja sitten toivat vielä ruokaa kotiin ja jälkkäriksi jäätelöä :)

Että sellanen "detox-viikko" :D Ehkä mun on vaan parasta jättää noi detoxit vähemmälle ja keskittyä tekemään terveellisiä valintoja ilman sen suurempaa stressiä tai pakkoa.

Australia I love you!

Viikko on mennyt jotenkin tosi nopeesti! Näinköhän se aika lähtee taas nousukiitoon ku kotiinlähtö lähenee.. No mutta, vielä ei ole aika palata Suomeen, joten katsotaas mitä tämä kulunut viikko on pitänyt sisällään Oz ihmemaassa.

Tiistaina piti olla vapaapäivä, mutta tuurasin kämppikseni vuoron Running Barella, jotta hän pääsisi laittamaan Yogalaa kuntoon (eli tällä tavalla mäkin osallistun Yogalan valmisteluihin). No ihan mielelläni menin töihin, kun muuten olisi ollut tällä viikolla vaan kolme päivää töitä ja kaks niistä vielä tosi lyhyitä.

Päivä Oxford Streetillä meni itseasiassa tosi nopeasti, tämä oli ehkä toinen kerta ku mulla oli tekemistä koko päivän ajan (niinku oikeita töitä, ei vaan blogien lukemista..). Taas siirrettiin lisää vaatteita alennukseen ja muutettiin alehintoja, joten piti ne kaikki järjestelyt (mitä olin tehnyt Randwickissä maanantaina), tehdä siellä, koska jostain syystä se, joka Oxfordilla oli maanantaina, ei ollut tehnyt mitään.. Niissä hommissa meni melkein puoli päivää. Ja kun siellä on ollut töissä nyt joku uusi tyttö, niin hän oli jättänyt sen kaupan tosi epäjärjestykseen, joten ihan pelkästään siihen, ku yritin hahmottaa sen logiikkaa siinä varastohuoneen sotkemisessa, meni oma aikansa.. Ja näiden hommien lisäksi siellä kävi muutama asiakas, jotka jopa halusivat mun apua :)

Tein muuten myös ennätysmyyntini yhdelle asiakkaalle. Sinne tuli yks nainen, joka halus jotku legginsit ja jotain paitoja/toppeja. Autoin sen alkuun ja se meni niitä sovittelee ja sitten se tuli siihen kassalle ja sano ottavansa puolet niistä vaatteista, mitä se oli sovittanut. Jo siinä vaiheessa sisäisesti myhäilin, että tuleepa hyvä yksittäinen myynti. Aloin siinä yhtään kiirehtimättä ottamaan niitä häläreitä pois ja viikkailin vaatteita kassiin kaikessa rauhassa. Jotain siinä juteltiin ja se katteli siinä vielä ympärilleen ja rupes sitten yllättäen lisäilee kaikkii vaatteita siihen pöydälle, että otankin viel ton ja ton ja ton.. Tais olla rouvalla vähän ylimääräistä, koska loppusummaksi tuli sellanen vajaa 700 dollaria.. Se on kyl tosi huvittavaa, kun saa hyvän myynnin ja pitää yrittää hillitä sitä omaa myhäilyään siinä asiakkaan edessä :D Eli pääsin myös varmaan ekaa kertaa päiväbudjettiin Oxfordilla.

Illalla tein uunileipiä ja katteltiin Australian The Voice finaali. Mä niin arvasin, missä järjestyksessä se neljän kärki menee (voi ku mulla olis yhtä hyvä onni lottonumeroiden kanssa..tosin varmaan pitäis eka alkaa lottoamaan, että tietäis millanen lotto-onni mulla oikeastaan edes on..) Voittaja oli kyl hyvä, Karise Eden (19v), en tiedä onko Aussien Voice tullut jo Suomessa?

brekkie :)

Keskiviikko oli vapaapäivä ja heräsin ilman herätyskello jo joskus ysin pintaan :) Ja ai että miten kaunis sää oli!! Ei voi uskoa, että täällä on talvi! Venyttelin siinä hetken, tein aamupalaa ja menin nauttimaan aamiaiseni siihen parvekkeelle. En oikein tehnyt siinä aamupäivästä mitään, kuuntelin musiikkia ja nautiskelin vaan.

Mulla on ollut polvet vähän kipeinä ja vaikka mieli teki, niin en viitsinyt lähteä juoksee, joten lähdin kävelee. Pakkasin itselleni lounaan mukaan ja lähdin Maroubran suuntaan sitä samaa reittiä, mitä yleensä juoksen. Nyt vaan fiilistelin maisemia vähän enemmän ja otin valokuvia matkan varrelta, että voin Suomen talvessa sitten muistella lämmöllä Australian talvea..

Päädyin sitten vierailemaan Randwickin hautausmaalla. Mä en tiedä miksi hautausmaat vetää mua jotenkin puoleensa. Ehkä ku niissä on sellanen harras tunnelma ja ne pistää aina miettimään ihmisiä, joita itse on menettänyt. Tykkään kans lukea ihmisten nimiä ja laskea, miten vanhoja ne on ollut kuollessaan (täällä useissa hautakivissä luki valmiiksi minkäikäinen henkilö oli kuollessaan, joten helpotti mun laskemista) ja miettiä millasia tyyppejä ne on ollut ja mihin ne on kuollut (joo mä tiedän, että olen ehkä vähän outo..).

Aussien hautausmaat on kyl tosi erilaisia ku Suomessa. Tääl ne on vaan aukioita, ei mitään puita tai pensaita, paljon kiveä, mikä on aika outoo ja melko karun näköstä. Just sellasia paikkoja, mitä kauhuleffoissa käytetään.. rikkinäisiä hautakiviä, unohdettuja hautoja.. Pimeellä en uskailtaisi mennä!

Jatkoin siitä sitten matkaani ja jossain vaiheessa käännyin rannan suuntaan. Etsin itselleni mukavan paikan istua ja kaivoin repusta evääni (juustoleipä ja piparminttuteetä). Istuskelin siinä aikani kuunnellen musiikkia, luin vähän kirjaa ja kattelin aaltoja. Ei ollu kiire minnekään :)

Pari tuntia viihdyin ulkosalla ja suuntasin sitten kotiinpäin ja kävin matkalla kaupassa hakee itselleni rasiallisen mansikoita ja suklaata :) Kotosalla sitten päätin alkaa venyttelee ja venyttelin varmaan yli tunnin (aikomuksenani oli mennä hierontaan, mutta jostain syystä olen tuhlannut kaikki rahani..). Eipä siinä sitten oikein mitään sen ihmeellisempää tapahtunut. Loppuilta meni lähinnä veljeni kanssa chattaillessä.

Torstaina alko työt vasta kahdelta ja tarkoituksenani oli olla tehokas ja etsiä töitä aamupäivä. Ja kyllähän mä yritin, mutta ei löytynyt mitään kiinnostavaa ja sitten rupes ahdistaa kaikki ja se ei koskaan ole hyvästä.

Harhauttaakseni itseäni ahdistumasta, rupesin tekee lounasta ja sitten olikin aika lähteä töihin. Martina oli siellä myös, joten ekat pari tuntia meni kivasti jutellessa sen kanssa. Viiden aikaan Martina lähti kotiin ja jäin kauppaan yksikseni kahdeksaan asti. Ja sieltä se tuli taas, mun kotiinpaluuahdistus! En tajua miksi sitä pitää ahdistua asioista, joita ei ole vielä tapahtunut? Tai olla huolissaan, että mitäs jos, mitäs jos?? Ja vaikka kuinka järkeilee, että panikointi/ahdistuminen ei mitään auta, niin silti ahdistaa! Onks miehillä tälläsiä ongelmia vai onks se vaan me naiset?

No onneks yks kaveri oli online Facessa, niin pystyin purkaa tuntojani sille ja olo helpottu sitten kummasti ku alettiin jauhaa jostain ihan muista asioista :)

Perjantainakin alko työt vasta kahdelta ja taas oli aivan mieletön sää! Tälläsiä talvipäiviä lisää kiitos (+23) :) Olin tosi hyvällä tuulella (ei mitään tietoa eilispäivän ahdistuksesta) ja sain jopa laitettua yhden työhakemuksenkin. Lähdin sitten töihin ja näin Annan pitkästä aikaa. Se oli kyl ihan pihalla ja edelleen jetlageissä, joten lähetin sen samantien lounastauolle :)

Anna palas sitten tauoltaan ja päivitettiin siinä kuulumisia. Ja heti Anna alotti taas sen, että kai sä olet Silja päättänyt jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi? Ja ku sanoin, että kyllä mä nyt elokuun alussa oon kotiin lähdössä, niin se ohitti sen vaan sillä, että ehkä sun on hyvä käydä moikkaa kaikkia tuttuja ja vietä ehkä joulu vielä kotona ja sitten tuut takas :) No katsotaan.. Varmasti mä ainakin lomalle tuun Ausseihin vielä, mutta asumisesta en tiiä. But never say never :)

Annan antamat kukat

Ja tosiaan, olin maanantaina laittanut Randwickin kaupan valmiiksi jatkoalennuksia ajatellen (siirtänyt vaatteita ja tehnyt alennustarrat), kuten mun mielestä mun työnkuvaan kuuluu, niin Anna oli siitä erityisesti hyvin kiitollinen ja kiitteli mua myös loistavasta työstä hänen poissaollessaan. Oli tosi mukava kuulla, että mun työtä arvostetaan ja kiitoksien lisäksi Anna antoi mulle vielä kukkakimpun ja 50 dollarin bonuksen (no raha tuli siitä ku yks viikko ylitettiin viikkobudjetti). Olin hyvin otettu :)

Kevyin askelin lähdin sitten kotiin (vain neljän tunnin työpäivän jälkeen). Katottiin siinä kotosalla pari jaksoo Frendejä ja lähdettiin sitten illastamaan Spotille. Mentiin taas El Bulliin, josta päätin, että se on nyt mun lempiravintola Spotilla (ollaan syöty niin paljon Thai Rifficissä / tilattu kotiin, että oon jo ihan kyllästynyt siihen). Ruoka oli siis todella hyvää, sangria maistuvaa ja se ravintola on vaan tosi hyvä ja tunnelmallinen. Jälkiruoaksi haettiin sitten kotimatkalle jäätelöö Cold Rocksista. Perjantai oli kyl loistava päivä! Ehkä jatkossa 13.päivä perjantai on mun onnenpäivä ;)

Viikonloppu oli kans vapaana, mutta otin sen aika rauhallisesti. Lauantaina kävin juoksee, mutta vähän lyhyemmän lenkin ku normaalisti. Ja kai se on tää mieletön sää, joka on jatkunut koko viikon, ku olin vaan niin hyväntuulinen (ihmiset varmaan pitää ihan kahjona ku juoksee tuolla hymyissä suin). Lenkin jälkeen kattelin taas duunipaikkoja ja selvittelin vähän veronpalautusasioita.

Lähdin sitten vielä säästä intoutuneena kävelee rantaan. Rannalla oli itseasiassa tosi paljon ihmisiä ja porukkaa oli myös uimassa. Tiedän, että tällänen hehkutus on ärsyttävää, mutta siis en kestä miten hyvä sää täällä on! Love it! <3

Kävin sitten vaan himan kautta pyörähtämässä ja lähettiin ruokaostoksille. Tehtiin illalliseksi tacoja ja pitää tässä vielä erikseen mainita, että meidän oma master chef pyöräytti kyllä parhaan guacamolen ikinä! :)

Kämppikseni lähtivät viettämään iltaa kaupunkiin, mutta mä en jotenkin jaksanut lähteä mukaan ja telkasta tuli Kelkkajengi, niin pakkohan se oli katsoa ;) Eli mun lauantai-ilta meni "villisti" leffoja kattoessa.

Tänään onkin sitten ollut hyvä (darraton!) sunnuntai :) Vaikka en mä nyt mitenkään erityisen toimelias ole ollut. Käytiin vähän hoitelee Yogala juttuja tossa päivällä ja nyt mä oon vaan pyörinyt täällä himassa. Tää viikko on ollut kyllä jotenkin tosi hyvä viikko kaikenkaikkiaan, ehkä siksi se on tuntunut menneen niin nopeastikin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Coogee Beach eli "meidän kotiranta" :)

"Damsel in distress"

Nyt on kyllä ollut taas vaihteeksi työntäyteinen viikko, 50 tuntia duunissa!

Maanantain olin Oxford Streetillä ja eihän ne ollut saanut sitä kattoa vielä kuntoon. Vettä ei sentään enää tippunut, mutta katosta puuttui edelleen pari paneelia eikä niitä vaatteitakaan oltu saatu takas paikoilleen. Puolen päivän aikaan sitä kattoa tuli lopulta korjaa yks huoltomies, jolla oli niin paksu aksentti, että en saanut niinkun mitään selvää mitä se puhu.. Se piti mua varmaan ihan ääliönä ku olin vaan koko ajan, että anteeks mitä? Sori, häh? Ja sitten tietty kun olin kolmisen kertaa peräkkäin kysynyt, että anteeks mitä, enkä vieläkään saanut selvää, niin sitten vaan hymyilin ja nyökkäilin.. Lopulta sekin tajus sitten lopettaa sen juttelemisen.. Kyllä mä joskus ihmettelen, miten mä selviän tällä mun englannilla täällä.. Mutta toisaalta välillä mun kielitaitoa kehutaan kovastikin, että taitaapi olla aika paljon myös päivästä kiinni, miten tää puhuminen onnistuu. Eihän se puhuminen aina tahdo luonnistua suomeksikaan ;)

Loppu viikon olinkin töissä Randwickissä. Tavallaan ihan hyvä, että ei ole ollut niin paljon asiakkaita, koska taas piti hinnotella uudelleen kaikki alennusvaatteet ja laittaa uusia vaatteita aleen, niin tiistai meni ihan hujauksessa niiden alennusjuttujen kanssa ja mun piti sitten illalla mennä edustamaan Running Barea yhden kuntosalin kanta-asiakasiltaan niin piti siihenkin liittyviä valmisteluita tehdä. Jaoin siellä lahjakasseja ja esittelin vaatteita. Ja tietty mun piti itse viedä ne kaikki kamat sinne.. Latasin lahjakassit, vaatetangot, vaatteet, katalogit, mallinuket jne. ostoskärryyn ja lähdin työntelee niitä kohti kuntosalia. Olin ilmeisesti aika säälittävä näky kuormani kanssa, koska sain niin paljon apuja. Useampikin mies autto nostelee niitä kärryjä portaissa ja hissiin jne. Olin oikee "damsel in distress".. ;)

Keskiviikkona oli sitten vähän enemmän asiakkaita ja pääsin jopa yli päivän budjetin, hyvä minä :) Pidin itseni myös kiireisenä siivoamalla kauppaa (ei varmaan koskaan ole ollut niin siistissä kunnossa kuin mitä se on nyt). Kyllä Annan kelpaa nyt tulla takaisin töihin Euroopan reissultaan.

Torstaina mulla oli poikkeuksellisesti työvuoro klo 9-15. Tuntu jotenkin tosi hassulta päästä niin aikasin! Pitkästä aikaa oli aikaa tehdäkin jotain töiden jälkeen. Tosin kävin vaan viemässä yhdet sandaalit korjattavaksi, ruokaostoksilla ja tulin himaan. Niin ja mä onneks olen jo taltuttanut mun viimeviikkoisen flunssan, mutta kämppikseni se vaan sairasti ja sairasti.. :( Katottiin siinä sitten leffaa ja syötiin suklaakeksejä :)

Perjantai olikin sitten jo tooosi tylsä päivä töissä. Olin siivonnut ihan kaiken, vaihtanut näyteikkunat, lukenut uutisia, roikkunut facessa ja lopulta sitten vaan tyyliin tuijotin tyhjyyteen ja toivoin, että aika vaan kuluis. Niin ja mulla piti olla vapaa viikonloppu, mutta sitten tulikin soittoa, että Anna on kipeenä, että josko voisin tehdä myös lauantaivuoron. Joo no mikä ettei, tarviinhan mä rahaa.

Lauantaiaamuna kyllä vähän toivoin, että ei olis tarvinnut herätä töihin. Olin tosi väsynyt. Piristyksekseni kävin hakee ison mukillisen vihreetä teetä ja suklaamuffinssin. Ja se on jännä, että jos kaupassa on tosi tylsää, niin tulee jotenkin niin laiska olo, etten jaksais lähtee edes lounastauolle, saatika puhua mitään niille harvoille asiakkaille, jotka sinne tulee (tekemättömyys lisää tekemättömyyttä..?). Kävin mä sitten kuitenkin syömässä ja kiertelee vähän muissa kaupoissa tauollani.

Tulihan se kello viimein viisi ja pääsin lähtee kotiin. Vaikka olinkin vähän väsynyt, niin silti päätin, että haluan lähteä illalla ulos, kun viime viikko meni sairastaessa ja tällä viikolla en sitten muuta ole oikein tehnyt ku töitä. Kävin siis matkalla kotiin hakee itselleni mielestäni ansaitun viinipullon :)

Yks kaveri oli kutsunut meidät synttäridrinksuille ja Glennilläkin oli sunnuntaina synttärit niin oli vähän niinku hyvää syytäkin lähteä juhlimaan. Lähettiin siitä sitten cityyn/Rocksiin the Argyleen. Tosin kun päästiin lopulta sinne asti, muut kaverit ilmoittivat, että eivät päässeet sisään, koska pojilla oli lenkkarit jalassa. Piti siis siirtyä läheiseen, vähän vähemmän hienoon, baariin.

Siellä baarissa alko soittaa sitten sellanen livebändi, joka oli itseasiassa aika hyvä. Kun kävin ostaa itselleni juomaa, juutuin vahingossa kuuntelee sitä joksikin aikaa ja huomasin vasta hetken kuluttua, että mulle oltiin koitettu soittaa muutamaan otteeseen ja ku menin takas sinne meidän seurueen luokse, niin suurin osa olikin jo vaihtanut baaria ja mua odotti siellä kaks tyyppiä, että mennäänkö jo. Hups. Onneks mua ei nyt siltikään jätetty sinne yksin :)

Siirryttiin sitten sinne toiseen paikkaan, missä Glenn heitti kavereilleen jotai läppää, että kun kello tulee kaksitoista niin shampanjan on sitten parempi virrata! Ja no, koska kukaan muu ei sitten kahdentoista aikaan sitä skumppaa ollut hakemassa, niin minä päätin sitten että kyllähän Glennille synttäriskumpat on saatava ja kävin tilaa pari pulloa ja otin niin monta lasia ku sain kannettua (tai no yhden liian paljon, koska pudotin sen matkalla..). Ja jostain syystä sitten niitä juojia ei sitten ollutkaan paikalla enää niin montaa, niin mulle jäi käteen sitten puolikas pullo, jonka sitten taisin juoda siinä aika sukkelaan ja niinpähän se oli sitten aika taas lähteä kotiin (ei, minä en opi koskaan).

Eli sain aikaiseksi darran sunnuntaille. Heräsin klo 7.30 ja olin ihan paniikissa, että miks mulla ei ole kello soimassa, tyhmä minä, onneks heräsin, että ehdin töihin!! Ehdin jo rynnätä vessaan, kunnes tajusin, että hei, ei mulla olekaan töitä! (ai miten niin olen tehnyt liikaa töitä..) Mutta, se oli niin ihana tunne ku pysty vaan menee takas sänkyyn. Olin hetken niin onnellinen darrasta huolimatta.

Lopulta sitten kankesin itseni ylös ja epämääräisen haahuilun jälkeen lähettiin Officeworksiin printtailee pari Yogala mainosta. Ja kuinka jännittävää, että siinä vieressä oli se eläinlääkäri, missä kuvataan Bondi Vetiä (eks se sarja näy Suomessakin?). Eihän me tietenkään nähty Dr. Chris Brownia tai oikeestaan ketään muutakaan, mutta jännittävää se oli silti ;) Vähän niinku samalla tavalla on jännittävää oli kattoa Australian Master Chefiä ku ne alotti sen Melbournessa Royal Exhibition Buildingissa ja mä oon käynyt siellä! Nää on näitä "oon melkein julkkis" (eli en sinne päinkään) tyylisiä juttuja..;)

Käytiin himassa kääntymässä ja lähettiin sitten katsomaan Yogalan tilaa. Aivan super jännittävää, että homma alkaa muuttua todeksi! Käytiin mittailemassa huoneita ja ikkunoita ja kilisteltiin lasilliset skumppaa tilan löytymisen kunniaksi :)


Ja vaikka se tila onkin ollut aikaisemminkin jooga studiona, siellä on aika paljon tekemistä, lähinnä siivoamista ja maalaamista sekä tietty sisustamista, mutta uskon, että kaikki hoituu mallikkaasti :)


Illalla lähettiin sitten vielä illastamaan Glennin perheen kanssa synttäreiden kunniaksi. Oli oikein hyvää ruokaa. Ja ilmainen dinneri - paras dinneri ;P


Olin kyllä aivan super väsynyt illallisen jälkeen, mutta piti vielä pestä pyykkiä koneellinen. Pääsin onneks jo kymmeneltä nukkumaan, mutta aamulla väsytti siitäkin huolimatta (yhdeksän tuntia unta ja silti muka väsyttää.. taidan olla vaan laiska..?)


Tänään töissä ei tapahtunut mitään sen erikoisempaa. Tai no taas kerran lävistin etusormeni vahingossa hälärillä.. mulla on jatkuvasti sellaset pienet pyöreet jäljet noissa sormissa. Luulis, että olisin jo oppinut, mutta ei. Se on vaan ku yritän tunkee sitä häläriä hupparin tms. paksumman saumakohdan läpi ja jos se ei mee siitä ihan helposti, niin sitten lisään vähän voimaa ja poks ku se napsahtaa siihen etusormeen aina!


Ei kai tässä nyt sitten muuta. Voisin sanoa, että vähän ehkä on havaittavissa sellasta levottomuutta kun kotiinpaluu lähestyy. Tavallaan olen innoissani tulossa kotiin, mutta tietty samalla on tosi haikee ajatella, että pitää lähteä :( Aika odotettavissahan tämä oli. Mutta edelleen koitan nauttia olostani ja nyt on keskiviikko vapaana ja torstaina ja perjantaina lyhyet päivät ja viikonloppu vapaana, niin koitan tehdä jotain kivaa :)

Bazinga!

Harvemmin tulee sanottua näin, mutta olipa ihana maanantai! Vapaapäivä, joten sain nukkua niin pitkään kuin halusin ja aurinko paisto, joka jo sinällään lisää hyvää mieltä. Kanavoin hyväntuulisuuteni siivoamiseen ja pohdiskelin samalla, mitä ruokaa tekisin illalla. Lähdin sitten kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita, mutta matkalla harhauduin kampaajalle, koska vaikka kuinka yritin, niin en voinut olla tekemättä mitään mun ylipitkälle takatukalle. Kävelin vaan ensimmäiseen kampaamoon, mikä tuli vastaan, mutta kampaajalla ei ollut ihan heti aikaa, joten menin odotellessani nautiskelemaan kupin chai teetä terassille :)

Jännitti kyl vähän mennä jollekin random kampaajalle.. Olen käynyt Prof Helsingissä viimeiset 1,5 vuotta niin jotenkin tuntu tosi jännittävältä antaa jonkun tuntemattoman leikkaa mun hiuksia, vaikka tarkoituksena ei ollutkaan tehdä edes mitään radikaalia. Kampaajanani oli sellanen keski-ikäinen nainen, jonka specialty ilmeisesti on leikata hiukset täysin kuivana, ainakin se sillä kovasti kehusteli.. Ihan ok jälkeä se teki, eli tukka on nyt vähän siistimpi (6cm tyvikasvu häiritsee edelleen jonkin verran..). Tosin sain kehuja mun omasta hiusväristä (joka siis on maantien harmaa..), mutta lähinnä siksi, että se on kuulemma niin hyvä pohja kaikille muille väreille..

Kävin sitten kaupassa ja kotiin päästyäni aloin tekee omenapiirakkaa (joka onnistui täydellisesti!). Lisäksi tein carrykasviswokkia, joka myös oli oikein herkullista. Ainut miinus oli, että en ollut tajunnut leikata  sokeriherneistä niitä pieniä varsia pois.. Mun tiukka Master Chef tuomaristo (kämppikset) kehuivat ruokaani, mutta huomasivat kyllä mun rookie mistaken niiden herneiden kanssa.. Onneks jälkiruoka piti mut vielä mukana kisassa ;)

Loppuilta katteltiin tapojemme mukaan telkkaa ja pikkasen olin huomaavinani orastavaa kurkkukipua.

Tiistaina heräsin sateeseen ja valtavaan kurkku- ja pääkipuun. Nenä oli ihan tukossa ja kaikkialle sattu. Miten flunssa aina pääseekin niin salakavalasti yllättämään! Ilmeni, että kummatkin suomalaiset kommuunin jäsenemme olivat sairaana... Hyvä näin, koska kivempihan se on sairastaa kaksin kuin yksin (Glenn voi olla tästä eri mieltä). Mun olo oli ihan hirvee ja hetken hereillä olon jälkeen oli pakko mennä vaan takas sänkyyn. Heräsin  parin tunnin kuluttua ja raahauduin sohvalle kattomaan The Big Bang Theorya. Musta ei ollut niin yhtikäs mihinkään, mutta onneks toinen sairastava tiiminjäsenemme on ilmeisesti joku supernainen, koska hän kävi kaupassa ja teki meille kasviskeittoa lounaaksi.

Koko päivä meni The Big Bang Theoryn parissa ja samaistuttiin tosi paljon niihin jaksoihin, missä Sheldon on kipeenä :D Ei siinä muuta voinut kuin laulaa mukana: "Soft kitty, warm kitty little ball of fur. Happy kitty, sleepy kitty purr, purr, purr ..." Laitettiin sitten Glenille tekstaria, josko se voisi tuoda meille jotain lääkettä ja lisää nenäliinoja töistä tullessaan.

Ja kun Glenn sitten viimein tuli kotiin, se toi meille nenäliinojen ja lääkkeiden lisäksi keittoa ja keksejä, ihanaa ku meistä pidetään huolta :) Glenn oli sanonut töissä, että hänen pitää nyt lähteä hyvissä ajoin kotiin kun kotona odottaa kaksi sairasta tyttöä. Sen joku työkaveri oli kysynyt, että minkäikäisiä sun tytöt on? - Kakskytseitsemän.. :D

Kuvittelin nukkumaan mentäessä, että mun olo olisi jo vähän parempi, mutta olin väärässä. Yö oli valtava kauhujen yö! Siinä sängyssä pimeessä mietin, että olisi niin paljon helpompaa jos ei vaan tarttis hengittää..


Mutta minkäs teet, keskiviikkona oli mentävä töihin. Olisinhan mä voinut ilmottaa olevani kipeenä, mutta koska tällä viikolla oli töitä vaan ke-pe niin ajattelin, että kyllähän mä kolme päivää kestän vaikka vähän kipeenäkin ja pakkohan sitä rahaa on saatava. Keskiviikko oli loppupeleissä ihan kiva päivä töissä, tasaisesti asiakkaita, jotka ostivat paljon ja olo oli muutenkin ihan ok.


Torstaina oli taas pitkästä aikaa töitä Oxford Streetillä ja nyt osasin moikata jo ihan rennosti sitä miesmallinukkea siellä pukukoppien luona.. 

Mun viritelmät

Kuten aina, siellä oli aika hiljaista, joten lähinnä vaan taas seisoin siinä tiskin takana tietokoneella ja lueskelin blogeja ja muuta. Yhtäkkiä kuulin jonkin pienen äänen takanani. Käännyin, mutta eihän siinä ole muuta ku vaatteita ja seinä. Ehkä kuvittelin vaan sen äänen..

Vähän aikaa meni ja taas kuulin sellasen oudon äänen. Aloin jo miettii, että voiko siellä vaatteiden ja seinän välissä oikeesti olla joku..(se viimekertainen lähes hengiltä säikähtäminen on selkeesti jättänyt muhun ikuiset arvet..) Sitten huomasinkin, että osassa vaatteissa oli jotain märkää, jonka seurauksena tajusin katsoa ylös ja sieltähän sitten alko ihan kunnolla ropisemaan vettä! Panicpanicpanic! Äkkiä kaikki vaatteet siitä alta turvaan, etsin kaikki mahdolliset ämpärit ja muut kupit siihen lattialle ja soitin yhdelle managereista, että apua täältä tulee vettä katosta!


Ilmeisesti tämä ongelma oltiin havaittu jo muutama päivä aikaisemmin, mutta asialle ei sen enempää oltu tehty!? No mua kehotettiin soittamaan taas Oxford Squaren security numeroon ja niin mä teinkin, mutta kukaan ei vastannut, vaikka soitin kolme kertaa ja jätin soittopyynnön vastaajaan. Ja koska mun soittopyyntöön ei oltu vastattu puoleen tuntiin, päätin sitten lähteä käymään nopee syömässä. 


Pikaisen Sushi Train ruokailun jälkeen palasin kauppaan. Ämpärit oli täyttynyt aika nopeella vauhdilla, mutta soittoa ei vaan turvamiehiltä kuulunut. Aloin olla jo vähän huolissani, että mihinköhän mun tässä pitäis ryhtyä? Yhtäkkiä sinne kauppaan ryntäs sellanen lyhyt italialainen mies tiuskien, että miksi mä en ole soittanut sille!? Jos jotain tällästä tapahtuu, hänen pitää saada tietää!! Yritin kovasti sanoa väliin, että soitin security numeroon, mutta kukaan ei vastannut, että kuka sä edes olet?

Sitten se ryntäs ulos yhtä nopee ku oli tullukin ja palas kohta tikkaat ja joku mies mukanaan, jonka kanssa ne yhdessä päivitteli, että miten kukaan ei ole ilmoittanut heille. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi olla vaan hiljaa ja pysyä poissa tieltä. Ne toi siihen sitten yhden ison roskatynnyrin ja se toinen lähti yläkertaan korjaamaan vuotoa ja tämä italialainen mies rupes repii vuotokohdasta kattopaneelia irti.

Sitten sekin lähti ja sano, että ne koittaa korjata vian yläkerrasta käsin. Ok. 

Hetken päästä paikalle ryntäs kolmas mies, se katso sitä revittyä kattoa ja mua ja tivasi, että kai Pepe tietää tästä!? Ööh.. mikäli Pepe on pieni italiailainen mies niin joo. Jotain se mumisi, että miksi Pepen piti repii koko katto irti, mutta oletin, että se ei suoranaisesti kysynyt asiaa minulta.

Pepen tekosia

Ne sano, että yrittävät saada sen vuodon korjattua sen päivän aikana ja että seuraavana päivänä ne tulis sitten paikkaamaan sen katon. Kolme tuntia tämän kommentin jälkeen, ja kun mun oli aika lähteä kotiin, katosta tippui edelleen vettä.. Toivottavasti se on saatu korjattua maanantaihin mennessä, jolloin menen taas Oxford Streetille töihin. 


Perjantaina heräsin uneen, jossa olin treffeillä Barack Obaman kanssa jossain häissä.. mistä nää unet tulee?


Olo oli jo vähän parempi, tosin ääni oli ihan maassa. Oli aika hiljainen aamu töissä, enkä oikein viitsinyt edes puhua mitään niille harvoille asiakkaille, jotka kauppaan tuli kiertelee, koska niille joille erehdyin sanoo jotain, katsoivat mua vähän sillai kuin tautista yleensä katsotaan..

Puolen päivän aikaan sain puhelun Bondi Beachillä olevan kaupan managerilta, että hän kouluttaa uutta työntekijää, mutta koska siellä(kin) on niin hiljaista, niin hän lähettää sen uuden tytön mun luokse oppiin, koska Randwick on yleensä kaikkein kiireisin kauppa. En kai mä siihen oikein mitään vastaankaan voinut sanoa. 


Sieltä se sitten tuli, hyvin innokas kolumbiasta kotoisin oleva nuori tyttö, mutta tosi avuton, pakko sanoa. Tosin haluan uskoa, että se vaan jännitti niin paljon, että se ei meinannut osata ottaa vaatteita pois hengareista, unohti ottaa hälärit pois vaatteita myytäessä, eikä osannut ojentaa ostoksia asiakkaalle. Yritin tehdä kaikki mahdollisimman hitaasti, mutta siitä huolimatta se sano, että olenpas mä nopea käänteissäni! Ja kun mahdollisimman yksinkertaisesti selitin, että ota eka hälärit vaatteista pois, skannaa ne koneelle ja viikkaa kassiin, niin se vaan katso mua ihaillen ja sano, että mä olen selkeesti lahjakas tässä hommassa :D 


Onneks ei ollut mitenkään kiireinen päivä, mutta kuitenkin sillai tekemistä, että saatiin hyvin harjoteltua asioita ja joka asiakkaan jälkeen ehdin kerrata mitä oltiin juuri tehty. Iltaan mennessä multa oli lähtenyt kokonaan ääni, mutta ilahdutti sen tytön vuolaat kiitokset mun hyvästä opetuksesta :)


Illalla tilattiin thaimaalaista ja kattelin taas vaan The Big Bang Theorya. Onhan se ihan hauska sarja.


Olen jo jonkin aikaa halunnut käydä ostaa itselleni uggit, koska mun varpaat on jatkuvasti jäässä, joten Glenn ystävällisesti kyyditsi mut lauantaina yhteen warehouse myymälään UGG ostoksille :). Paluumatkalla kävin kaupassa hakee green smoothie aineksia ja muuta naposteltavaa. Sitten taas loppupäivä/ilta ja yö katseltiin vaan The Big Bang Theorya (tavotteena oli katsoa kaikki tuotantokaudet, tässä vaiheessa mentiin muistaakseni kolmos seasonissa). Siinä lauantai-iltana olisi ollut kutsu yhden kaverin kolmekymppisille, mutta ei me pystytty flunssaltamme lähtee. Glenn lähti sitten yksin edustamaan meitä.


Tänään onkin ollut jo parempi olo ja ihan hyvillä mielin lähden huomenna töihin (olettaen että olo pysyykin hyvänä). Tänään katottiin loput jaksot Big Bangistä ja tilattiin pizzaa. Glenn kävi jossain ulkona (ilmeisesti eilisen synttärisankarin luona) ja toi meille palat suklaakakkua. Kerrassaan huvittavaa oli ku Glenn meinas ottaa tyttöystävänsä kakkupalasta haukun, tämä huudahti äkäisesti, että irti mun kakkupalasta, syö Siljan kakku!!! Mun ja Glennin mielestä oli jotenkin tosi huvittavaa, että kommentti ei ollut, että "jätä meidän kakkupalat rauhaan" vaan komento "syö Siljan kakku!" :`D Meni hetki ennenkuin asianomainen henkilö itse tajusi, miten huvittava sen kommentti oli :)

Eli tää viikko on menny lähinnä sairastaessa ja Big Bangiä katsoessa, Bazinga! ;) Toivottavasti huomenna voin jo sanoa lopullisesti hyvästit tälle sairastamiselle ja jännityksellä odotan miten asiat on Oxford Streetillä.. 

Enkä voi tajuta, että on jo heinäkuu!! Enää reilu kuukaus ja mä oon jo takas Suomessa! Aika kuluu niin nopeesti.. Ei auta muu kuin nauttia Ausseista vielä kun voi:)

On niin helppoo olla onnellinen

Jaahas, mistäs sitä lähtis nyt sitten kirjottamaan.. Kun mietin mennyttä viikkoa, niin ei tule muuta mieleen kun että olen ollut töissä. Töissä ja hmm.. töissä. Mutta nyt onkin kolme päivää vapaata, sitten vaan kolme päivää duunia ja viikonloppu vapaana :) Tosin vähän harmittaa palkan kannalta kolmipäiväinen työviikko, mutta luulen, että kroppa kiittää. Jos vaikka menis hierontaan taas :)

Ja koska ei ole tapahtunut mitään mainitsemisenarvoista koko viikolla, menen suoraan viikonloppuun :)

@ Max Benner :)

Perjantai oli vapaapäivä. Herättiin hyvissä ajoin ja lähdettiin Running Baren Warehouse alennusmyyntiin. Ostin kaksi uimapukua, koska olen tässä ajatellut, että voisin alkaa käymään uimassa sitten ku tulen takas Suomeen eli ostin sellasen sporttisen uimapuvun (ja sitten yhden ei niin sporttisen, koska vaan halusin sen) :D Ja halvalla lähti, 15 dollaria kappale.

Tultiin sitten takas himaan ja lähettiin Bondi Junctionille, koska suunnitelmassa oli mennä käymään sellasessa suklaakahvilassa, Max Bennerillä, ja sen jälkeen mennä Gold Classiin leffaan kattomaan Snow White and the Huntsman.

Max Benner.. Heaven on Earth! Suklaata, suklaata.. Asiakaskunta koostuu varmasti pääosin naisista ;) Ne ihanat täyteläiset kaakaot tarjoillaan sellasista Hug Mugeista, jotka on muotoiltu sopimaan täydellisesti käsiin. En tiedä miksi se on jotenkin niin paljon parempaa juoda sellasesta mukista. Varmaan ku kädet pysyy ihanan lämpiminä ja siitä tulee sellanen mukava olo :) Kaakaoiden lisäksi otettiin molemmille omat suklaafonduet mansikoilla. On niin helppoo olla onnellinen!

Minttukaakao HugMugista <3

Ja kai se oli se euforia siitä suklaasta, koska kun oli vielä aikaa ennen leffaa, käytiin kiertelee kaupoissa ja sain ostettua kolmet farkut! Mission completed! Ja vaikka olen valittanutkin niistä skinny jeanseista, niin nyt ostin sellasetkin (kahdet, koska en osannut päättää väriä) kun pitäähän mulla olla housuja, mitä voin pitää niiden mun uusien saappaiden kanssa. Ja sitten löysin myös sellaset hyvät bootcut farkut, mitä olin alun alkaen etsinytkin (ja nekin alennuksesta 60 dollarilla) :)

Nyt on farkkuja!

Gold Class - leffan katsomista, niinkuin sen kuuluisi olla. Ennen leffaa voi tilata ruokaa ja juomaa, jotka tarjoillaan leffan kuluessa. Tuolit on isot, säädettävät nojatuolit, jotka on aseteltu pareittain, omalla pöydällä. Tilattiin pullo skumppaa tarjoiltavaksi leffaan ja otettiin drinkit odoteltaessa. Oli ihan sellanen olo, että oltais oltu lomalla :)

Ostokset ja drinkit ennen leffaa :)

Snow White and the Huntsman oli oikein viihdyttävä leffa. Edes Kristen ei ollut niin ärsyttävä kun mitä se on Twilightissa (tosin sillä on vaan se yks ilme, millä se yrittää ilmaista jotain sisäistä kärsimystään..). Ja Chris Hemsworthia me lähinnä mentiin kattomaan ;) Ja tietty Charlize veti tosi hyvin pahana kuningattarena.

Leffan jälkeen oltiin aika hilpeissä tunnelmissa :) Ja heitettiin jotain "aivan sairaan hyvää" läppää Glennille kun se tuli hakee meitä. Jotenkin se liitty Huntsmaniin ja mikä mun seuraavan blogipäivityksen nimeksi pitäis tulla, mutta harmiksemme (kaikkien muiden onneksi) ei enää muisteta, mikä se juttu oli :D

Matkalla kotoo töihin, eiku töistä kotiin!

Lauantaina mulla olikin jälleen töitä. Aika hiljainen päivä, joten päivä meni aika hitaasti.. ja varmaan  myös siksi, että illalla oli suunnitelmana lähteä viettämään tyttöjeniltaa :)

Päivä oli todella kaunis (mikä onni, että sain viettää sen töissä..) mutta pääsin nauttimaan auringonlaskusta kävellessäni kotiin. Ihana näky tullessa Coogee Bay Roadia alas kun näkee merelle ja kun ilta-auringon värit sekottuu mereen, on vaikea sanoa, mihin taivas loppuu ja mistä meri alkaa :)

Syötiin siinä dinneri ja laittauduttiin iltaa varten. Ja nyt kun oli tyttöjenilta, niin tälläydyttiin vähän parempiin mekkoihin :) Sit yks kaveri tulikin meitä hakemaan ja mentiin sen luokse alottelee. Alkuilta meni juoden skumppaa ja kattellessa jotain Top 50 parhaat tanssihitit listaa. Kilisteltiin siinä Yogalalle, jolle nyt on tainnut viimein löytyä tila! Jee! Ja kohotettiin malja myös isäni muistolle.

Lähettiin siitä sitten Darlinghurstiin, baariin, jonka nimeä en muista, mutta se itseasiassa oli yks paikka, mitä olen monesti katsonut kun olen mennyt bussilla siitä ohi :) Ihan kiva paikka ja olisin voinut siellä kauemminkin olla, mutta jostain syystä yhdellä meidän seurueessa olevalla tuntui olevan kova kiire jo toiseen paikkaan, joten siirryttiin sieltä sitten Kings Crossiin.

En vieläkään kauheasti pidä Crossista.. se on vaan jotenkin liian täynnä ja liian "all over the place". Mutta, koska en ole käynyt kertaakaan "dansaa" täällä ollessani, niin nyt käytiin sitten senkin edestä. Mentiin Hugos Loungeen, joka ilmeisesti on joku tosi suosittu menomesta (voittanut jotain paras yökerho -palkintoja vaikka kuinka) ja olihan se ihan jees, jos sellasta paikkaa hakee. Ja kivahan se oli päästä vähän tanssimaan, mutta ei sitten kuitenkaan viihdytty siellä kauhean pitkään, vaan lähettiin hyvissä ajoin snäkärin kautta kotiin. Söin ehkä parhaan falafel-kebabin koskaan!

Tänään nukuin pitkään, annoin taas auringon herätellä mut. Aamiaiseksi tehtiin banaanilettuja. Katottiin leffa, käytiin ajelulla, tehtiin pizzaa. Perus rauhallinen sunnuntai :)

Toivottavasti kaikkien juhannus meni mukavasti ja nautitte Suomen kauniista kesästä!