Bazinga!

Harvemmin tulee sanottua näin, mutta olipa ihana maanantai! Vapaapäivä, joten sain nukkua niin pitkään kuin halusin ja aurinko paisto, joka jo sinällään lisää hyvää mieltä. Kanavoin hyväntuulisuuteni siivoamiseen ja pohdiskelin samalla, mitä ruokaa tekisin illalla. Lähdin sitten kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita, mutta matkalla harhauduin kampaajalle, koska vaikka kuinka yritin, niin en voinut olla tekemättä mitään mun ylipitkälle takatukalle. Kävelin vaan ensimmäiseen kampaamoon, mikä tuli vastaan, mutta kampaajalla ei ollut ihan heti aikaa, joten menin odotellessani nautiskelemaan kupin chai teetä terassille :)

Jännitti kyl vähän mennä jollekin random kampaajalle.. Olen käynyt Prof Helsingissä viimeiset 1,5 vuotta niin jotenkin tuntu tosi jännittävältä antaa jonkun tuntemattoman leikkaa mun hiuksia, vaikka tarkoituksena ei ollutkaan tehdä edes mitään radikaalia. Kampaajanani oli sellanen keski-ikäinen nainen, jonka specialty ilmeisesti on leikata hiukset täysin kuivana, ainakin se sillä kovasti kehusteli.. Ihan ok jälkeä se teki, eli tukka on nyt vähän siistimpi (6cm tyvikasvu häiritsee edelleen jonkin verran..). Tosin sain kehuja mun omasta hiusväristä (joka siis on maantien harmaa..), mutta lähinnä siksi, että se on kuulemma niin hyvä pohja kaikille muille väreille..

Kävin sitten kaupassa ja kotiin päästyäni aloin tekee omenapiirakkaa (joka onnistui täydellisesti!). Lisäksi tein carrykasviswokkia, joka myös oli oikein herkullista. Ainut miinus oli, että en ollut tajunnut leikata  sokeriherneistä niitä pieniä varsia pois.. Mun tiukka Master Chef tuomaristo (kämppikset) kehuivat ruokaani, mutta huomasivat kyllä mun rookie mistaken niiden herneiden kanssa.. Onneks jälkiruoka piti mut vielä mukana kisassa ;)

Loppuilta katteltiin tapojemme mukaan telkkaa ja pikkasen olin huomaavinani orastavaa kurkkukipua.

Tiistaina heräsin sateeseen ja valtavaan kurkku- ja pääkipuun. Nenä oli ihan tukossa ja kaikkialle sattu. Miten flunssa aina pääseekin niin salakavalasti yllättämään! Ilmeni, että kummatkin suomalaiset kommuunin jäsenemme olivat sairaana... Hyvä näin, koska kivempihan se on sairastaa kaksin kuin yksin (Glenn voi olla tästä eri mieltä). Mun olo oli ihan hirvee ja hetken hereillä olon jälkeen oli pakko mennä vaan takas sänkyyn. Heräsin  parin tunnin kuluttua ja raahauduin sohvalle kattomaan The Big Bang Theorya. Musta ei ollut niin yhtikäs mihinkään, mutta onneks toinen sairastava tiiminjäsenemme on ilmeisesti joku supernainen, koska hän kävi kaupassa ja teki meille kasviskeittoa lounaaksi.

Koko päivä meni The Big Bang Theoryn parissa ja samaistuttiin tosi paljon niihin jaksoihin, missä Sheldon on kipeenä :D Ei siinä muuta voinut kuin laulaa mukana: "Soft kitty, warm kitty little ball of fur. Happy kitty, sleepy kitty purr, purr, purr ..." Laitettiin sitten Glenille tekstaria, josko se voisi tuoda meille jotain lääkettä ja lisää nenäliinoja töistä tullessaan.

Ja kun Glenn sitten viimein tuli kotiin, se toi meille nenäliinojen ja lääkkeiden lisäksi keittoa ja keksejä, ihanaa ku meistä pidetään huolta :) Glenn oli sanonut töissä, että hänen pitää nyt lähteä hyvissä ajoin kotiin kun kotona odottaa kaksi sairasta tyttöä. Sen joku työkaveri oli kysynyt, että minkäikäisiä sun tytöt on? - Kakskytseitsemän.. :D

Kuvittelin nukkumaan mentäessä, että mun olo olisi jo vähän parempi, mutta olin väärässä. Yö oli valtava kauhujen yö! Siinä sängyssä pimeessä mietin, että olisi niin paljon helpompaa jos ei vaan tarttis hengittää..


Mutta minkäs teet, keskiviikkona oli mentävä töihin. Olisinhan mä voinut ilmottaa olevani kipeenä, mutta koska tällä viikolla oli töitä vaan ke-pe niin ajattelin, että kyllähän mä kolme päivää kestän vaikka vähän kipeenäkin ja pakkohan sitä rahaa on saatava. Keskiviikko oli loppupeleissä ihan kiva päivä töissä, tasaisesti asiakkaita, jotka ostivat paljon ja olo oli muutenkin ihan ok.


Torstaina oli taas pitkästä aikaa töitä Oxford Streetillä ja nyt osasin moikata jo ihan rennosti sitä miesmallinukkea siellä pukukoppien luona.. 

Mun viritelmät

Kuten aina, siellä oli aika hiljaista, joten lähinnä vaan taas seisoin siinä tiskin takana tietokoneella ja lueskelin blogeja ja muuta. Yhtäkkiä kuulin jonkin pienen äänen takanani. Käännyin, mutta eihän siinä ole muuta ku vaatteita ja seinä. Ehkä kuvittelin vaan sen äänen..

Vähän aikaa meni ja taas kuulin sellasen oudon äänen. Aloin jo miettii, että voiko siellä vaatteiden ja seinän välissä oikeesti olla joku..(se viimekertainen lähes hengiltä säikähtäminen on selkeesti jättänyt muhun ikuiset arvet..) Sitten huomasinkin, että osassa vaatteissa oli jotain märkää, jonka seurauksena tajusin katsoa ylös ja sieltähän sitten alko ihan kunnolla ropisemaan vettä! Panicpanicpanic! Äkkiä kaikki vaatteet siitä alta turvaan, etsin kaikki mahdolliset ämpärit ja muut kupit siihen lattialle ja soitin yhdelle managereista, että apua täältä tulee vettä katosta!


Ilmeisesti tämä ongelma oltiin havaittu jo muutama päivä aikaisemmin, mutta asialle ei sen enempää oltu tehty!? No mua kehotettiin soittamaan taas Oxford Squaren security numeroon ja niin mä teinkin, mutta kukaan ei vastannut, vaikka soitin kolme kertaa ja jätin soittopyynnön vastaajaan. Ja koska mun soittopyyntöön ei oltu vastattu puoleen tuntiin, päätin sitten lähteä käymään nopee syömässä. 


Pikaisen Sushi Train ruokailun jälkeen palasin kauppaan. Ämpärit oli täyttynyt aika nopeella vauhdilla, mutta soittoa ei vaan turvamiehiltä kuulunut. Aloin olla jo vähän huolissani, että mihinköhän mun tässä pitäis ryhtyä? Yhtäkkiä sinne kauppaan ryntäs sellanen lyhyt italialainen mies tiuskien, että miksi mä en ole soittanut sille!? Jos jotain tällästä tapahtuu, hänen pitää saada tietää!! Yritin kovasti sanoa väliin, että soitin security numeroon, mutta kukaan ei vastannut, että kuka sä edes olet?

Sitten se ryntäs ulos yhtä nopee ku oli tullukin ja palas kohta tikkaat ja joku mies mukanaan, jonka kanssa ne yhdessä päivitteli, että miten kukaan ei ole ilmoittanut heille. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi olla vaan hiljaa ja pysyä poissa tieltä. Ne toi siihen sitten yhden ison roskatynnyrin ja se toinen lähti yläkertaan korjaamaan vuotoa ja tämä italialainen mies rupes repii vuotokohdasta kattopaneelia irti.

Sitten sekin lähti ja sano, että ne koittaa korjata vian yläkerrasta käsin. Ok. 

Hetken päästä paikalle ryntäs kolmas mies, se katso sitä revittyä kattoa ja mua ja tivasi, että kai Pepe tietää tästä!? Ööh.. mikäli Pepe on pieni italiailainen mies niin joo. Jotain se mumisi, että miksi Pepen piti repii koko katto irti, mutta oletin, että se ei suoranaisesti kysynyt asiaa minulta.

Pepen tekosia

Ne sano, että yrittävät saada sen vuodon korjattua sen päivän aikana ja että seuraavana päivänä ne tulis sitten paikkaamaan sen katon. Kolme tuntia tämän kommentin jälkeen, ja kun mun oli aika lähteä kotiin, katosta tippui edelleen vettä.. Toivottavasti se on saatu korjattua maanantaihin mennessä, jolloin menen taas Oxford Streetille töihin. 


Perjantaina heräsin uneen, jossa olin treffeillä Barack Obaman kanssa jossain häissä.. mistä nää unet tulee?


Olo oli jo vähän parempi, tosin ääni oli ihan maassa. Oli aika hiljainen aamu töissä, enkä oikein viitsinyt edes puhua mitään niille harvoille asiakkaille, jotka kauppaan tuli kiertelee, koska niille joille erehdyin sanoo jotain, katsoivat mua vähän sillai kuin tautista yleensä katsotaan..

Puolen päivän aikaan sain puhelun Bondi Beachillä olevan kaupan managerilta, että hän kouluttaa uutta työntekijää, mutta koska siellä(kin) on niin hiljaista, niin hän lähettää sen uuden tytön mun luokse oppiin, koska Randwick on yleensä kaikkein kiireisin kauppa. En kai mä siihen oikein mitään vastaankaan voinut sanoa. 


Sieltä se sitten tuli, hyvin innokas kolumbiasta kotoisin oleva nuori tyttö, mutta tosi avuton, pakko sanoa. Tosin haluan uskoa, että se vaan jännitti niin paljon, että se ei meinannut osata ottaa vaatteita pois hengareista, unohti ottaa hälärit pois vaatteita myytäessä, eikä osannut ojentaa ostoksia asiakkaalle. Yritin tehdä kaikki mahdollisimman hitaasti, mutta siitä huolimatta se sano, että olenpas mä nopea käänteissäni! Ja kun mahdollisimman yksinkertaisesti selitin, että ota eka hälärit vaatteista pois, skannaa ne koneelle ja viikkaa kassiin, niin se vaan katso mua ihaillen ja sano, että mä olen selkeesti lahjakas tässä hommassa :D 


Onneks ei ollut mitenkään kiireinen päivä, mutta kuitenkin sillai tekemistä, että saatiin hyvin harjoteltua asioita ja joka asiakkaan jälkeen ehdin kerrata mitä oltiin juuri tehty. Iltaan mennessä multa oli lähtenyt kokonaan ääni, mutta ilahdutti sen tytön vuolaat kiitokset mun hyvästä opetuksesta :)


Illalla tilattiin thaimaalaista ja kattelin taas vaan The Big Bang Theorya. Onhan se ihan hauska sarja.


Olen jo jonkin aikaa halunnut käydä ostaa itselleni uggit, koska mun varpaat on jatkuvasti jäässä, joten Glenn ystävällisesti kyyditsi mut lauantaina yhteen warehouse myymälään UGG ostoksille :). Paluumatkalla kävin kaupassa hakee green smoothie aineksia ja muuta naposteltavaa. Sitten taas loppupäivä/ilta ja yö katseltiin vaan The Big Bang Theorya (tavotteena oli katsoa kaikki tuotantokaudet, tässä vaiheessa mentiin muistaakseni kolmos seasonissa). Siinä lauantai-iltana olisi ollut kutsu yhden kaverin kolmekymppisille, mutta ei me pystytty flunssaltamme lähtee. Glenn lähti sitten yksin edustamaan meitä.


Tänään onkin ollut jo parempi olo ja ihan hyvillä mielin lähden huomenna töihin (olettaen että olo pysyykin hyvänä). Tänään katottiin loput jaksot Big Bangistä ja tilattiin pizzaa. Glenn kävi jossain ulkona (ilmeisesti eilisen synttärisankarin luona) ja toi meille palat suklaakakkua. Kerrassaan huvittavaa oli ku Glenn meinas ottaa tyttöystävänsä kakkupalasta haukun, tämä huudahti äkäisesti, että irti mun kakkupalasta, syö Siljan kakku!!! Mun ja Glennin mielestä oli jotenkin tosi huvittavaa, että kommentti ei ollut, että "jätä meidän kakkupalat rauhaan" vaan komento "syö Siljan kakku!" :`D Meni hetki ennenkuin asianomainen henkilö itse tajusi, miten huvittava sen kommentti oli :)

Eli tää viikko on menny lähinnä sairastaessa ja Big Bangiä katsoessa, Bazinga! ;) Toivottavasti huomenna voin jo sanoa lopullisesti hyvästit tälle sairastamiselle ja jännityksellä odotan miten asiat on Oxford Streetillä.. 

Enkä voi tajuta, että on jo heinäkuu!! Enää reilu kuukaus ja mä oon jo takas Suomessa! Aika kuluu niin nopeesti.. Ei auta muu kuin nauttia Ausseista vielä kun voi:)