Living in MacDaddy´s House

Tiistaina olin kuin uudelleensyntynyt. Vaikka olo ei ollutkaan vielä täysin normaali (sunnuntain juopottelun jäljiltä), olin vaan niin onnellinen, kun olin selvinnyt maanantaista ja päässyt näkemään taas uuden päivän. Ei edes haitannut, että täällä sataa vaan kaatamalla (maanantai oli itseasiassa sateisin kesäkuunpäivä viiteen vuoteen..). Nyt alko kyl terveellinen elämä! (taas jälleen kerran..). Yksi askel kohti terveellisempää elämää on ollut, että olen koko viikon aloittanut aamuni green smoothiella (pinaattia, appelsiinia, banaania ja tilkka vettä), todella hyvää ja tulee heti aamusta terveellinen ja energinen olo :)

Askel epäterveelliseen elämään on tosin ollut se, että olen ollut taas niin paljon töissä, että alkaa tuntua taas selässä ja jaloissa aika pahalta.. :( Toisaalta nyt on ollu vähän mukavampaa töissä ku keskiviikkona alko Mid Season Sale, niin se houkuttelee enemmän ihmisiä kauppaan, että ei ole ihan yksin siellä tarvinnut seistä. Ja koska Anna on vielä kiertämässä Eurooppaa, niin mun vastuulla oli laittaa Randwickin kauppa alennuskuosiin eli alennushulinoissa on mennyt tämä työviikko.

Tätä kosteuden määrää..

Asiasta ihan toiseen, Ausseissa on se kumma, että suurin osa kaupoista on auki normaalisti vain kuuteen (paitsi esim. ruokakaupat myöhempään), mutta torstai on ns. late shopping night eli kaupat voivat olla auki jopa kahdeksaan. Ja koska kukaan muu casualeista ei halua olla töissä myöhään, niin jotenkin tuo torstain iltavuoro on vakiintunut mulle. Ja myöhäinen vuoro tarkoittaa myös myöhäistä aloitusta eli torstaisin alotan yleensä yhden tai kahden aikaan työt.

Tänä torstaina työt alko vasta kahdelta ja olin siitä erittäin mielissäni, koska kaipasin rauhallista aamua ja myöhään nukkumista. Mutta.. jotenkin joka viikko unohdan erään asian.. Asian, jonka muistan taas kirkkaasti aamukuudelta ja se on, että roskikset tyhjennetään joka torstaiaamu. Ja sehän tarkoittaa, että valtava kolina alkaa kuuden aikaan aamulla ku roskisauto tulee laatikoita tyhjentämään. Ja sitten kun roskakuski on saanut hommansa hoidettua ja olen melkein saanut taas unenpäästä kiinni, rakas naapurimme alkaa roudaamaan omia roskiksiaan takas omalle pihalleen rappusia ylös (pam,pam,pam,pam!!! Porras kerrallaan..).

Aina jotenkin toivon, että se sais ne nopeesti roudattua ja voisin jatkaa vielä uniani, mutta se pauke vaan jatkuu ja jatkuu ja lopulta joudun luovuttaa ja nousemaan sängystä vain kuullakseni, että kolina viimein loppu. Joten olin hieman tavallista ärsyyntyneempi, kun en saanut muutenkaan nukuttua kunnolla (taas jotenkin niin kosteeta).

My enemies..

Ei siinä muu auttanut ku mennä tekee vihree smoothie ja salaa toivoa, että se tehosekottimen hurina häiritsis jonkun muun unta.. Ja koska oli oikeestaan ihan kiva sää, lähin rantaan istuu ja juomaan chai teetä. En olekaan hetkeen käynyt rannalla ja olin tosi yllättynyt miten korkeella se vesi oli ja aivan valtava aallot vaikka ei edes ollut erityisen tuulista. Itseasiassa koko ranta oli suljettu vaarallisten sääolojen takia. Mutta oli aika hienon näköstä ja istuin reilu puolituntia siellä vaan katsellen aaltoja ja kuunnellen musiikkia. Tosi rentouttavaa.

Töissä ei tapahtunut sinänsä mitään sen erikoisempaa. Tai no erikoista taisi olla se, että Glenn soitti mulle töihin (koska en vastannut kännykkään ku pidän sitä siellä varastohuoneessa) ja kysy haluanko jotain ruokaa Thairifficista ku se oli tilaamassa jotain itselleen. Itseasiassa meni pari sekuntia ennenkuin edes tajusin, että soittaja oli Glenn ja olin hetken hieman hämilläni, että miks joku soittaa tänne kyselläkseen mun dinnerisuunnitelmista.. Ja oli se ehkä vähän noloakin siihen duunin puhelimeen supattaa, että tilaa mulle paistettua riisiä vihanneksilla kiitos moi..

Ja kuten arvelin, olin niin väsynyt perjantaina, että en edes harkinnut lähteväni niihin läksiäisiin, joihin olisi kutsu ollut. Sitä vastoin yllätin jälleen itseni ja muut tekemällä tosi hyvää ruokaa (kasvisrisottoa). Oon kyllä nyt onnistunut loihtimaan sellasia herkkuja, että alan jo hieman ihmettelemään, mihin perustan sen ajatuksen, että en osaa tehdä ruokaa.. Mähän olen aivan loistava kokki!

Viikonloppu olikin sitten viimein vapaata! (Ja pysyin myös lujana, enkä lupautunut töihin lauantaina, vaikka tarvetta taas olisi ollut). Mun oli tarkotus mennä hierontaan siinä aamulla, mutta lähdettiinkin porukalla shoppaamaan. Tällä kertaa en edes kuvitellut löytäväni farkkuja, vaan keskitin kaikki voimavarani kenkien löytämiseen. Mulla kun ei ole kuin ne kangaskengät, (jotka sain ostettua ennen Uuden-Seelannin reissua), sandaalit, läpsykät ja juoksulenkkarit. Joten nyt ku on jo hieman viileämpää ja sataa vaan kaiket päivät, tarvitsin jotku siistit saappaat tai jotku varpaat peittävät kengät. Kun meillä oli iltapäivästä kutsu kihlajaisiin, niin en olisi viitsinyt sinne lenkkareissakaan lähteä..

Btw, en kyl tajua tätä muotia täällä ku joko kengissä ei ole korkoa ollenkaan tai sitten niissä on ihan jumalaton korko. Muutenkin ku kattelee tätä iltarientojen muotia täällä, niin useimmilla naisilla on aivan liian pienet ja kireet vaatteet sekä hirveet korot. Sitten ne kiskoo niitä mekkojaan vuorotellen ylös ja alas koko ajan kun kangas ei riitä peittämään kaikkea ja loppuillasta kantavat kenkiä kädessä, koska niillä ei voi kävellä minnekään.. Jotkut miehet nyt voisivat sanoa, että kuulostaapa hyvältä, mutta mun mielestä se näyttää vaan vähän halvalta..

Mun uudet "kissanaiskengät"

Parin sentin korko olis just passeli, niissä pysyis helposti kävelee ja koska olen muutenkin aika pitkä, niin jos vedän ihan hirveet korot jalkaan, oon pidempi ku monet miehet.. Onneks mulla oli nyt henkistätukea mukana, kun rupes jo puolen tunnin jälkeen ahdistaa.. ja vituttaa koko shoppaaminen.

Yhdestä kenkäkaupasta löysin sitten ihan kivat nahkasaappaat, en ollut ihan varma onko ne musta nyt kivat vai ei, mutta ne oli niin hyvässä alennuksessa (alunperin $100, nyt $39,90) niin melkein jo sen takia piti ostaa ne. Ja maassa maan tavalla, näissä kengissä on nyt sitten ainakin se kymmenen senttiä korkoa. Joten pois alta kivet ja männyn kävyt, täältä tulee kaksmetrinen Silja! (no ehkä 184cm)

Shoppailun jälkeen piti sitten äkkiä laittautua ja lähteä kihlajaisjuhliin. Siellä oli aika paljon porukkaa, tarjolla kaikkea pientä purtavaa, skumppaa ja viiniä. Tahdonvoimaa ei sitten ihan riittänyt olla kuivin suin vaan kyllähän siinä meni skumppalasillinen jos toinenkin.

Ja nyt kävi sitten niin, että tuli lihaakin syötyä.. Jo toinen kerta kasvissyöjänä ollessani! Tätä menoa mä oon jo kohta lihaasyövä vegetaristi.. No tämäkin kerta oli vahinko, koska tarjoilija huijas meitä. Kysyttiin, että onko tässä lihaa ja se sano, että ei ole ja sitten ku haukkasin siitä palan, niin kinkkuahan se oli täynnä.. No joo, näitähän sattuu. Onneks en ole allerginen!

Ja kyllähän se koville otti, että juhlat alko jo yhdeltä iltapäivästä. Seitsemän aikaan piti sitten siirtyä muualle ja käytiin siinä matkalla syömässä pizzaa ku eihän sitä sellasella pikkupurtavalla jaksa. 

"Jatkoille" (kello oli vasta kahdeksan!) lähettiin Beach Roadille. Oli kyl jotenkin tosi epätodellinen tunne, sellanen olo, että olis jo myöhäinen yö, vaikka ilta oli vasta nuori. Käytiin siinä tyttöjen kanssa pelaamassa vähän bilistä ja koska siellä ei ollut ketään hyvännäkösiä, lähettiin sitten lopulta aika hyvissä ajoin kotiin.

Ja hyvä niin, koska sunnutaina ei sitten ollut darraa :) Yritin nukkua pitkään ja hartaasti, mutta mulla oli niin kipeät jalat ja selkä, niin en saanut oikein oltua aloillani. Niinpä nousin ylös ja lähdin hierontaan. Tosi kiva ku ihan tossa viiden minuutin kävelymatkan päässä on ihan edullinen ja hyvä hierontapaikka. Otin taas tunnin thaihieronnan.

Hieronta oli oikein hyvä, tosin välillä se paino vähän turhan lujaa ja sattu aikalailla (en halua edes ajatella, miten kovaa se painais jos sanoin, että haluaa "hard pressure" hieronnan). Heti hieronnan jälkeen oli oikein hyvä olo, mutta se ei kestänyt kauan ku alko itseasiassa sattua selkään vaan enemmän. Olin sitten tosi huonona koko loppuillan. Koitin kovasti lievittää tuskiani särkylääkkeellä ja jollain lihaksia rentouttavalla salvalla.

Ja en tiedä mistä johtu, mutta oltiin kaikki jotenkin tosi rauhattomalla tuulella, väsyneitä ehkä, ainakin juttujen taso oli sitä luokkaa ;) Alettiin muun muassa miettiä, miksi tätä meidän kommuunia voisi kutsua.. Onhan tätä kutsuttu jo muun muassa Helsinki halfway houseksi ja FinFinAusiksi, ku aina täällä on joku matkalainen vierashuoneessa, sohvalla tai ilmapatjalla.. Mutta nyt keksittiin uusi nimi ja se on MacDaddy´s House! :P Glenn ei jostain syystä lämmennyt tälle nimelle, mutta se on nyt meidän kommuunin virallinen nimi.

Koska mielentila neljänseinän sisällä alko muistuttaa hullujenhuonetta, päätettiin lähteä ulos syömään. Käytiin rannan tuntumassa olevassa meksikolaisessa (ja taas mulle koitettiin syöttää lihaa, mutta nyt se oli niin ilmiselvästi lihaa, niin sain vietyä sen pois jo ennen maistamista). Ja jälkkäriksi otettiin jäätelöö ja saanen sanoa, että millään mangojäätelöllä, mitä olen ikänäni syönyt, ei ole kyllä ollut mitään tekemistä oikean mangojäätelön kanssa.. Niinkuin siskoni sanoi kerran minulle, että hän ei itseasiassa edes pidä mangosta, mutta epäilen vahvasti, että se johtuu vaan siitä, että hän ei ole oikeaa, kunnon kypsää mangoa päässyt edes maistamaan. Aivan taivaallisen hyvää! Illalla katottiin sitten vielä the Voice ja mentiin hyvissä ajoin nukkumaan.

Tässäpä varmaan ne "tärkeimmät". Uusi viikko ja uudet kujeet. Palataan asiaan siis viikon päästä! :)