This is a very simple game..

No niin, taas on viikko vierähtänyt...:) Tiistai oli vapaapäivä ja yllätyksekseni sain itseni ylös sängystä suht aikasin (ysiltä..). Oli sellanen kiva aurinkoinen, vähän viilee sää, niin päätinpä lähtee juoksee. Nyt rupes sattuu polveen tosi paljon ja sitä sitten jomotti koko päivän.. Minä ja mun vammaset jalat :( Enpä tiiä, onko kerran viikossa vajaa 10km lenkki sitten liikaa mun polvelle, vai pitäiskö kenties hankkii paremmat kengät ja ehkä ois myös parempi juosta pehmeämmällä alustalla ku asfaltti.. Kattoo siis viitsinkö mennä lenkille ensi viikolla. Pitäis varmaan vaan kävellä.

Lenkin jälkeen kävin taas etsimässä farkkuja. En vieläkään löytänyt hyviä (kaupat on pullollaan skinny jeanseja, jollaisia en halua), mutta nyt sentään tiedän minkäkokoisia housuja haen, onhan sekin jo jotain.. Pääsin just kotiin ku yhtäkkiä taivas veti ihan mustiin, alko sataa kaatamalla ja tuulee niin p*rkeleesti! Päällemme iski joku aivan valtava talvimyrsky. Tuulen nopeus oli 100km/h, peltikatot lenteli pitkin Sydneytä, meri tulvi ja meidänkin parvekkeen kukkaruukut lähti lentoon. Sisällä oli kans tosi kylmä. Olin aivan jäässä ja haahuilin ympäriinsä peittoihin kietoutuneena uikuttaen kylmyyttäni. Oli kans inhottava mennä nukkuman ku lakanat oli kylmät ja kosteet (täällä ei kannata jättää sänkyä petaamatta) Ihana Australian talvi <3

Ja miksi, oi miksi, kaikkien korvaushakemusten tekeminen on tehty niin vaikeaksi! (siksi että ihmiset ei jaksais täyttää niitä miljoonia papereita ja sitten yritysten ei tarttis maksaa korvauksia..) Lähetin Jetstarille jo viime viikolla kuitit ja pankkitiedot, että voitteko nyt vaan maksaa mun tilille sen pari kymppiä, mitä meni ku piti ostaa kaikkee tarpeellista sen matkalaukun kadottua. Niin nyt ne lähetti mulle uuden kirjeen, että mun pitää hyväksyä, että ne maksaa sen rahan mulle. What?! Johan mä laitoin jo kirjeen, että rahaa tänne ja heti! Eli taas piti allekirjottaa joku lappu ja laittaa postiin. Niiden pitäis korvata myös postimerkit ja kirjekuoret..

Eikä mennyt smoothisti myöskään mun korvaushakemus Goudalle. Niiltä olisin velottanut ne bikinit. Kaiken säätämisen jälkeen ilmeni, että mun matkavakuutus ei nyt sitten ole edes voimassa! Johon minä vain sanon, että miksi ihmeessä mä olen siitä sitten satoja euroja maksanut?? No he nyt ilmoittivat, että maksavat mun rahat takas. Mikä on toisaalta onni onnettomuudessa, että jos mun laukku ei ois kadonnut, en ois saanut tietää, että vakuutus ei ole edes voimassa ja olisin maksanut tyhjästä, mutta nyt saan kivasti rahaa taas tilille. Ja en mä oikeestaan vakuutusta tarviskaan ku mulla on kuitenkin toi Medicare kortti, että sen turvin pääsen hoitoon, jos jotain vahinkoa sattuu ja sitten pitää vaan lennolle hankkii matkavakuutus. Loppu hyvin kaikki hyvin. Mut hirveetä säätämistä.

Ja yllätin kaikki tekemällä keskiviikkona ruokaa, joka oli hyvää myös kämppiksien mielestä :) Loppuilta menikin sitten Tarot -kortteja lukemalla. Sieltähän ne vastaukset kaikkiin elämän suuriin kysymyksiin saadaan ;) Mulle on korttien mukaan luvassa paljon hyvää ja uskon, että tämä on maailmankaikkeuden tahto (eikä siis mitenkään kiinni korttien lukijasta) ;)

Tämä säikäytti mut melkein hengiltä!

Perjantaina olin töissä Oxford Streetillä. Tulin töihin aika ajoissa ja availin siinä pimeessä tietokonetta ja tein parit IBT siirrot ja siitä sitten lopulta lähin laittaa valoja päälle. Katkasija on sellasen pienen käytävän päässä, pukukoppien luona. Kävelin sinne ja olin juuri laittamassa valoja päälle, kun näin siellä viimeisessä pukukopissa miehen! Hetken luulin, että nyt tuli loppu! Sydän jätti varmasti pari lyöntiä välistä kun säikähdin niin paljon. Eihän se ollut elävä mies, vaan mallinukke. Mutta kuka laittaa puetun mallinuken sinne piiloon! Eikä edes mitään varottavaa lappua esim. sinne tietokoneelle tms. Koko päivän kivisti rinnasta, tuntu ku olisin reväyttänyt sydämeni tai jotain..

Töiden jälkeen lähettiin porukalla syömään läheiseen meksikolaiseen ja teki hyvää ottaa pari lasia viiniä niin rentouduin vähän eikä sitten enää niin pahasti kivistänyt rinnasta :)

Lauantaina töiden jälkeen lähettiin yhtien tuttujen luokse illalliselle. Ne asuu vähän kauempana, oikein mukavassa omakotitalossa ja niillä oli aivan super söpö koira! Oli oikein mukava ilta ja hyvää ruokaa.

Siinä sitten ruokailun jälkeen ne näytti meille yhden pelin, joka oli melkein ajanut ne hulluuden partaalle. Peli alko ohjeistuksella: "This is a very simple game". Sitten siihen tuli käsi, joka näytti sormilla lukuja ja ohjeet oli, että jos tämä on yksi, tämä kaksi, tämä kolme, tämä neljä, joten mikä tämä numero on? Vaikutti yksinkertaiselta, mutta ei millään meinattu tajuta mikä siinä oli logiikkana! Mä en erityisesti jaksanut kiinnittää siihen huomiota ku olin jo aika väsynyt, mutta Glenn ei aikonut luovuttaa ennenkö keksis mikä siinä oli jujuna. Eli ainakin puolisen tuntia ellei kauemmin kuunneltu sitä robottimaista ääntä "this is a very simple game.." ja sitä tuskailua ku ei pelin salat auennut. Lopulta Glenn sitten kekkas sen ja päästiin lähtee kotiin nukkumaan. Muakin rupes vähän kyl sitten vaivaa, että mikähän se juju siinä pelissä oli ku kaikki sen tajuttuaan oli, että vitsit miten yksinkertainen peli!! Olenpas tyhmä! Joten mietin sitä kuumeisesti automatkalla kotiin ja tajusin sen viimein! Very simple game indeed :D Mutta tietenkään en kerro sen ideaa teille, jos joskus vaikka pelaisitte sitä ;)

RB Beach House

Sunnuntaina mulla piti olla vapaapäivä, mutta koska oli sairastapauksia, niin lupauduin sitten menee paikkaamaan yhtä tyyppiä Bondille. Se Beach House on melko uusi kauppa, tosi tilava ja valoisa ja siinä aika rannassa, niin mikäs siinä oli hyvää musiikkia kuunnellessa ja merelle katsoessa. Onhan se välillä vähän hassu tunne, että täällä mä oon töissä, joskus Sydneyn keskustassa ja joskus Bondi beachillä, aikamoista :) Siinä iltapäivästä tuli melkoinen myrsky, niin se varsinkin oli upeeta kattoa ku se myrsky tuli sieltä mereltä ja pamahti päälle :) Olin jotenkin tosi onnellinen :)

Ja vaikka aamulla vielä oltiin oltu sitä mieltä, että me ei minnekään lähetä humputtelee (nyt oli siis pitkä viikonloppu kuningattaren syntymäpäivän takia), niin kai me taas järkeiltiin, että ku mä olen selvinnyt tällä viikolla "sydänkohtauksesta" ja kämppiksistäni tuli kummivanhempia lauantaina, niin on syytä juhlia. Haettiin siis kotimatkalla skumppaa ja käytiin vähän freshaa itseämme ja lähettiin suuntaa-antavien jälkeen cityyn.

Käytiin eka yhdessä tosi tunnelmallisessa baarissa, mutta se oli enemmänkin sellanen minne pitäis mennä jonkun miehen kanssa tuijottelemaan toisiaan silmiin yms, niin lähettiin yksien viinilasillisten jälkeen sitten etsimään vähän menevämpää mestaa.

Päädyttiin The Clockiin (joka itseasiassa on se sama paikka, missä multa kysyttiin niitä papereita pari viikkoa sitten). Eikä siinä sitten kauaa mennyt ku meille tuli juttelee sellaset texasilaiset opiskelijapojat. Ne oli jotenkin tosi symppiksiä niin vietettiin niiden kanssa se koko ilta. Ja ois varmaan kannattanut syödä ennen juomista, koska taas sitä jossain vaiheessa havahtui, että ei jestas sitä on taas päässyt humaltumaan ja huomenna on töitä! Onneks Glenn tuli hakee meidät sieltä pois ku ei varmana oltais itse tajuttu lähtee.

Tänään mulla on sitten ollut sellanen kärsimysten päivä, että en haluaisi kokea näitä enää koskaan.. Millonkohan sitä oppis, että ei lähetä ulos jos on töitä seuraavana päivänä tai edes että ei pidä ainakaan juoda niin paljon! No josko nyt (viimein) oltais saavutettu se rock bottom ja viisastuttu.. Vähän kyl hävetti olla töissä siinä kunnossa ja vielä tuplapalkkaa maksettiin. Mutta onneksi oli tosi hiljaista, niin ei niin paljoa haitannut mun huono happi.

Nyt on taas itseasiassa kymmenenpäivän työputki meneillään (puolessa välissä mennään) ja ens viikonloppuna ois luvassa taas kihlajais- ja läksiäisjuhlia, tosin nyt musta tuntuu, että en juo enää koskaan, mutta se on aina niin jännä miten sitä perjantaihin mennessä aina sitten jotenkin olo paranee.. ;)