Man The Fuck Up!

Viikko alkoi normaalisti töissä ollessa. Maanantaina meinas kyl iskee taas weltschmerz ku lueskelin saiturin ja kaikenhuipun blogeja. Saiturin blogi keskittyy järkevään oman talouden hallintaan ja säästämiseen, siinä on aika hyviäkin pointteja ihan turhasta tuhlaamisesta ja herättää ajattelemaan omaa rahan käyttöä. Tosin siinä alko sitten ahdistaa, miten ihmiset tuhlaa rahaa, elää lainalla ja miten raha pyörittää maailmaa.. Ja tämän blogin kautta eksyin sitten lukemaan kaikenhuipun blogia, joka taas keskittyy enemmän talouskasvuun ja esim. öljyhuippuun ja muiden uusiutumattomien tuotantohuippuihin. Ja tämähän se vasta alkokin ahdistaa, miten me ihmiset tuhlataankaan uusiutumattomia energialähteitä jne. ihan niinku ne ei ikinä loppuis.. ja nehän loppuu, eikä edes missään kaukaisessa tulevaisuudessa.. Tässä sitä ollaan kulutusyhteiskunnan huipulla ja alas on pitkä matka..

Sitten yks asiakas kerto mulle, että siinä kadulla kaupan ulkopuolella, joku oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä katolta.. :( Kauheeta kyl. Ja kuka hyppää katolta? Poliisi sitten sulki sen tien siinä kokonaan ja olivat siinä vielä iltamyöhään. Ja samaan aikaan Suomessa oli vappuhulinat meneillään, en edes meinannu muistaa, että on vappu.

Mt Wellington, pilvien takia en lopulta edes nähnyt koko vuorta..

Sain onneks ravisteltua maailmantuskan harteiltani keskiviikkoon mennessä jolloin lähdin aamuvarhaisella Hobartiin Tasmaniaan :) Lento kesti noin 1,5 tuntia ja torkuin sen koko matkan.

Olin varannut etukäteen sellasen lentokenttäbussin, mutta kun olin odotellut 15min ja bussia ei näkynyt ja lähettyvillä oli toinen lentokenttäbussi, päätin, että en ota riskiä jäämällä odottelee sitä toista vaan hyppäsin siihen toisen firman bussiin. Tuntu kauheen syylliseltä ku ajattelin, että jos ne vaan mua sitten tulee sieltä hakemaan, enkä olekaan enää paikalla. Mutta sitten ku pääsin hostelliin kuulinkin ku jotkut puhu siitä bussifirmasta, että se on tainnut lopettaa toimintansa, että tein onneks oikean päätöksen. Ne tietty vois sulkee nettisivunsa, jos eivät enää operoi..

Yövyin The Pickled Frog nimisessä hostellissa. Se oli tosi symppis paikka, respassa oli pieni baari, sohvia ja takka, lisäksi siellä oli kiva telkkahuone ja kaikkii pelejä. Tosin se oli vanha talo ja ihan sika kylmä paikka, lattiat ja sänky natis, mutta muuten ilmapiiri oli siellä niin leppoisa, että noi pikkuviat ei edes haitannut. Ja henkilökunta oli tosi rentoo ja nuorta ja niillä oli ihana koirakin siellä :)

Menin siihen sitten tiskille ilmottautumaan, mutta mun huone ei ollu vielä pariin tuntiin valmiina. Se respan Ema oli tosi mukava ja neuvo mua minne voin laittaa tavarat säilöön ja jos haluan lähteä kaupungille, niin se tarjos mulle sateenvarjon lainaan ja neuvo minne kannattaisi mennä. Lähdin siitä siis kiertelee kaupungille.

Hobart on aika pieni paikka, että ei siinä kauaa mennyt ku olin tutustunut siihen keskustaan. Kiertelin vähän kaupoissa ja sain paljon kommenttia mun säärystimistä, nää ihmiset ei sitten vissiin kauheesti säärystimiä käytä tai eivät tiedä miten niitä käytetään, ainakin yks tyttö hämmästeli, että onpas hyvä keksintö pitää säärystimiä tollai lenkkareiden kanssa!

No joo, menin sitten yhden pintaan takas hostellille ja vetäydyin huoneeseeni. Ja koska olin päättänyt, että tämän loman vietän ilman mitään suunnitelmia ja teen vaan mitä mieli tekee, päätin ottaa päikkärit. Ja, minut tuntien, päikkärit venyivät sitten neljän tunnin uniksi :) Nautinnollista.

Jim Sturgess, niille jotka ei tiedä kuka se on

Pakotin sitten itseni liikkeelle ja menin sinne aulaan lukemaan kirjaa ja juomaan teetä takan ääreen. Siinä respassa oli nyt sellanen kundi Jimmy, joka oli aivan super mukava ja juttelin sen kanssa siinä hetken (btw se näytti ihan Jim Sturgessilta! Hetken olin aivan vakuuttunut, että Jim on jättänyt näyttelijätyönsä, on alkanut kutsua itseään Jimmyksi ja on nyt siinä respassa töissä..).

Lopulta sitten lähdin vielä kaupungille etsimään ruokakauppaa ja kävin varaamassa itselleni seuraavaksi päiväksi sellasen päiväretken, jossä käytäis tsekkaa mm. Old Hobart Zoo, Mt Wellington lookout, Tasman Bridge, Bonorong Wildlife Park ja Cadbury Chocolate Factory.

Aikani kierreltyäni ja kaupassa käytyäni menin sitten vaan omaan huoneeseen kuuntelee musiikkia ja nukahdin yllättävän nopeesti, ylipitkistä päiväunista huolimatta.

Torstai valkeni sateisena ja harmaana. Heräsin kasilta ja kävin keittelee aamupuurot ja menin sitten venailee, että mun retkikunta tulis hakemaan mut sinne Big Ticket Tourille. Lopulta ne sieltä saapu sellasella pikkubussilla ja musta oli jotenki todella mukava astua bussiin ku kaikki bussissa olijat yhteenäänen toivottivat mut nimeltä tervetulleeksi :) Haettiin mun jälkeen vielä kaks muuta tyyppiä ja se opas sano aina, että minkä niminen kaveri sieltä on kyytiin tulossa, niin osattiin toivottaa sekin nimeltä tervetulleeksi kyytiin.

Meidän opas oli kyl aivan loistava! Se kerto niin hauskasti niitä tarinoitaan ja otti meidät tosi hyvin mukaan juttuihinsa ja jutteli kaikille ja erityisesti sillä oli joku läppä menossa yhden Bernien kanssa ku ne piikitteli toisiaan koko ajan. Ja tosiaan siinä ryhmässä ei ollut kuin 12 henkilöä, niin mukavan pieni ryhmä. Ja eikä siinä taaskaan ihan kauhean kauan mennyt ku mua oltiin jo naittamassa sen Bernien 26-vuotiaalle pojalle :D

Päivän kohokohta oli varmaan vierailu Bonorong Wildlife Parkissa, missä pääsin silittelemään vompatia ja koalaa ja syöttämään kenguruita. Ne kengurut oli ehkä vähän liiankin kesyjä ku ne tuli ihan iholle hakemaan sitä ruokaa. Mutta olihan se tosi jännää päästä syöttämään niitä kädestä ja rapsuttelemaan. Ja tietenkin nähtiin myös tasmanian tuholaisia. Ne oli kyl söpöjä ja piti hassunkuullosta ääntä :)

Sää oli kyllä aika kolee ja mun varpaat oli aivan jäässä Bonorong kierroksen jälkeen. Aluksi luulin, että mulla on kivi kengässä tai jotain ku joku siellä paino, mutta hetken ihmettelyn jälkeen ja ku en kiveä kengästäni löytänyt, tajusin, että se olikin yks mun tunnoton varvas, joka mua paino..

No päästiin sitten taas bussiin lämmittelemään. Tarkoitus oli suunnata seuraavaksi Mt Wellingtonille (1271m), mutta koska sää oli niin pilvinen ei päästykään sinne ku ei sieltä olis mitään nähnyt ja olisi ollut liian vaarallistakin lähteä sinne siinä sumussa. Alan jo pikku hiljaa tottua tähän, että mun kaikki retket ja matkat menee ainakin jollain tasolla pieleen huonon sään takia, mutta nyt kun olen hyväksynyt sen, niin ei se enää edes vituta niin paljon ;)

Otettiin sitten the next best thing eli Mt Nelson, joka on 500m matalampi, niin sieltä sitten näkykin jotain. Käytiin siellä kahvilassa nauttimassa vähän virvokkeita ja lämmittelemässä takan ääressä.

Päivä oli kaikenkaikkiaan tosi mukava, opin taas kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista. Kierros kesti yhteensä kuutisen tuntia ja sen jälkeen kävin nopeesti pyörähtää hostellilla ja lähin sitten etsimään itselleni illallispaikkaan.

Aikani kierreltyäni päädyin satamaan sellaseen Seafood paikkaan nimeltään Mures Upper Deck. Jouduin hetken odottelemaan keittiön avautumista, niin luin taas kirjaa aikani kuluksi ja nautin tasmanialaista siideriä. Se oli oikein mukava paikka, ehkä vähän turhan kallis mun tämänkertaiseen matkabudjettiin, mutta ruoka oli hyvää. Oli tosi kaunis kuutamo ja niin romanttiset puitteet siinä rannassa, että tuli ehkä vähän yksinäinen olo.

Päätin siinä sitten, että jos siinä hostellin aulassa on jotain porukkaa, niin jään siihen sitten hengaa ja koitan vaikka jopa tutustuu joihinkin ihmisiin. No siellä olikin sitten yllättävän paljon väkee ja otin siitä sitten siiderin ja istuin pokkana siihen sohville ja eihän siinä kauaa mennyt ku olin jo ihan mukana kaikissa jutuissa :) Siellä oli ihmisiä jenkeistä, skotlannista, kanadasta ja ausseista eli olinkin yllättäen ainut, joka ei puhunut äidinkielenään englantia, mutta eipä se menoa haitannut. Ja vähän mua harmitti, ku en ollut huomannut, että siel oli sinä iltana 5 dollarin vegelasagnet tarjolla. Näytti kerrassaan maukkaalta ja erityisesti harmitti, että olin juuri tuhlannut valtavat määrät rahaa siihen mun fish and chips annokseen. Ja sain kyllä myös kuulla siitä, kuinka typerän valinnan olin tehnyt..

Päätettiin sitten alkaa kattoo leffaa ja katottiin 21 Jump Street, mä taisin olla ainut joka oli sen jo nähnyt, mutta kyllähän sen katto uudelleen. Ja katselukokemus oli vähän erilainen ku mitä leffassa, ku seurana oli mua 2-7 vuotta nuorempia :) Ne nauro ihan eri jutuille ku minä :D

Leffan jälkeen soiteltiin (tai muut soitti, mä kuuntelin) kitaraa ja keskusteltiin ihmisten matkasuunnitelmista jne. Ja taas sain valtavaa kritiikkiä ku sanoin, että lähen himaan elokuussa. Olihan se tavallaan hellyyttävää ku parikymppiset anto mulle elämänohjeita, mutta toisaalta aloin kyl miettii, että miks mä oikeestaan lähen niin aikasin kotiin.. ku ei mulla ole kyl mitään oikeeta syytä tulla himaan. Onhan mulla kaikkii omia pikku järkeilyjäni, miksi mun kannattais tulla syksyllä eikä talvella takas, mutta ne syyt alko kuulostaa kyllä tosi tyhmiltä ja yritin sitten vaan puolustautua, että mulla oli heikkohetki ku ostin lipun takas Suomeen ja siinä ne sitten kuorossa mulle huusi, että nyt siirrät sen lipun ja MAN THE FUCK UP!! :D No täytyy kattoo josko tässä ryhdistäytyis ja jäsikin vielä pidemmäksi aikaa..we´ll see :)

Aloin kyl ole jo ihan hirveessä humalassa ja vaik respan baari oli mennyt kiinni jo kymmeneltä niin kyllä sitä juomaa jostain riitti aamunpikkutunneille saakka. Siinä vaiheessa ku silmät ei pystynyt keskittymään enää yhteen pisteeseen päätin, että on aika mennä nukkumaan. Ja ne hurjat parikymppiset (olivat kyllä ihan yhtä humalassa ku minä) olivat menossa vielä töihin seuraavana aamuna..

Ja sitä darraa seuraavana aamuna.. Mutta oli se kyl sen arvosta, mulla oli ihan sika kivaa, ehdottomasti yks parhaimmista illoista koko tän mun Aussimatkan aikana! Piti luovuttaa huone kymmeneltä ja sitten vaan jumitin siellä aulassa takan ääressä ja muka luin kirjaa, mutta mun edistyminen oli ehkä yks sivu puolessa tunnissa.. Ulkona sato vettä, niin en uloskaan jaksanut vasta ku iltapäivästä ku oli pakko saada jotain ruokaa.

Lounaan jälkeen olo oli vähän parempi ja siitä intoutuneena kävin Hobartin taidemuseossa ja kävelemässä Salamanca Placessa, harmi vaan, että ne markkinat on vaan lauantaisin. Mutta eipä se hyvä olo kauaa kestänyt niin päätin laahustaa takas hostelliin jumittaa. Ja sieltähän ne eiliset tutut tulivat töistä ja alottivat taas dokaa, niin mäkin siinä otin sitten yhden bissen oloa korjaamaan. Ja sen voimalla pääsin sitten lähtemään lentokentälle.

Onneks mua tultiin hakee kentältä, koska jos olis pitänyt junalla ja bussilla mennä himaan, olisin varmaan jäänyt sille tielle. Olin tosi väsynyt ja darra paino edelleen. Sitten vaan lämpimän suikun kautta nukkumaan.

Lauantain olin vaan himassa, en edes yöpukua viitsinyt vaihtaa pois. Päätin, että mun on nyt parempi pysytellä vaan himassa nää mun loput vapaapäivät, että en tuhlaa rahaa ku seuraava reissu häämöttää jo ensi viikon lopussa. En kyl malta odottaa sitä Cairnsin reissua! Toisaalta turha mun on varmaan tässä intoutua ku mun tuurilla siellä on joku trooppinen myrsky tai vastaavaa..

Mutta oli siis aivan huippu hauska Tasmanian visiitti ja Cairnsia odotellessa! Ens viikon olenkin sitten vaan töissä, että mitään jännittävää blogipäivitystä on turha odottaa..