Busted!

Himassa olen pysynyt..

Viikko alko aika rennoissa meiningeissä ku maanantai ja tiistai oli vapaata. Yritin vähän ryhdistäytyä maanantaina ja kävin lenkillä (nyt ku tatuointikin on ehtinyt asettua). Puuh, meni aika tahmeesti.. Olis varmaan kannattanu odottaa vähän pidempään aamupalan syönnin jälkeen, että murot ois pysynyt paremmin mahassa.. No ens kerralla.

Lenkin jälkeen päivä meni kyl ihan rehellisesti löysäillen, hengattiin vaan himassa, luettiin horoskooppeja ja ehkä käytiin ostaa viiniä iltapäivän ratoksi.. Voi Glenn raukkaa kyl ku joutuu asuu kahden suomalaisen juopon naisen kanssa, ei oo helppoo ei ;D Kyllä se vähän yritti paheksua ku tuli töistä, mutta ei se ollu kauheen vakuuttava.

Ja jotain taas kriiseilin (mä elän kriiseistä selkeesti), että pitäiskö mun nyt siirtää se lentolippu vai ei. Lopulta päätin, että jos sen saa siirrettyä jään koko vuodeksi. Ja pystyishän sitä siirtää, mutta lentoyhtiötä ei voi vaihtaa ja senpä takia viimeisin mahdollinen lento olis 26. lokakuuta eli kolmisen kuukautta lisää. Mikä sitten on ihan tyhmää ku voisin ehkä saada elo-syyskuussa tai siinä main yhden tosi edullisen ja hyvän kämpän stadista vuokralle, että se vois sitten just mennä sivusuun jos jään tänne 3kk pidemmäksi aikaa. Jos oisin saanut siirrettyä lippua sen 6kk niin se olis sitten ihan rehellisesti mennyt sivusuun, mutta toi kolme kuukautta tuntuu vähän turhalta. Ja oishan siinä syksyllä kaikenlaisia ristiäisiä ja "risteilyjä" minne tekis kans mieli osallistua. Eli kai mä sitten tuun elokuussa kotiin, ellei sitten tule jotain uutta tietoa siitä kämpästä, että en missään tapauksessa saa sitä tms. Ja kai se on elokuussa kivempi tulla takas ku lokakussa. Mut joo, yritän jättää tän asian hautumaan nyt toistaiseksi.

Tiistai ei ollut sen tehokkaampi päivä. Tai no kävin mä postissa ja kävelee ja istuu rannalla ku oli aivan törkeen kaunis päivä :) Illalla sitten oltiin Glennin kanssa oikeita master chefejä, roastattiin perunoista ja tehtiin aivan sairaan hyvää lohta! Tai no mä olin lähinnä vaan sous chef, enkä edes muista mitä siihen kastikkeeseen tuli.. mä sain itseasiassa vaan pilkkoa sipulia.. mutta otan silti osan kunniasta :D

Keskiviikkona oli sitten aika palata töihin. Oli ihan normipäivä.

Torstaina mulla alko työt vasta kahdeltatoista, joten vietin ihanan hitaan aamun. Se on vaan niin parhautta ku herää auringon paisteeseen ja on aikaa vaan maata sängyssä, ehkä torkahtaa vielä uudelleen. Mulla tietty sitten meinaa aina lipsahtaa siihen, että en meinaa ehtiä töihin ollenkaan :D

Töissä Anna oli ihan stressaantunut ku sillä alko nyt lauantaina viiden viikon loma ja se tietty koitti saada kaiken hoidettua ennen lomaa. Ja koska oon paras työntekijä ikinä (ylisuorittaja?), niin saan vähän niinku vastuulleni ton Randwickin kaupan sen loman ajaksi. Tiedossa on siis PALJON töitä. Tietty ku oon virallisesti vaan casual työntekijä niin totta kai siihen on nimetty ihan oikea esimies sijaiseksi, mutta mä saan hoitaa kaikki juoksevat asiat. Ja taas pääsin "nauttimaan" Annan "loistavista" perehdytystaidoista.. Että kyllä mua vähän jännittää, miten pärjään. Luultavasti hyvin ;)

Sitten Anna lähtikin palaveeraamaan RB:n Brand Managerin kanssa ja jäin yksikseni kauppaan. Oli melko hiljainen päivä, joten lueskelin siinä vaan netistä uutisia ja avasin facen siinä aikani kuluksi. Ja sitten yllättäen Anna ryntää sisään sen Brand Managerin kanssa ja tulee tietty suoraan siihen koneelle ja siinä mä vaan oon facet auki! Sain sen suljettua aika nopee, mut Anna ainakin näki sen. Busted! Lehahdin tietty ihan punaiseksi, mut koitin siinä sitten olla muka ihan coolina. Hetki juteltiin siinä ja ne katteli sitä kauppaa ja sit se BM lähtikin menee. Heti ku se oli poistunut kuuloetäisyydeltä Anna parahti, että "Siljaaa! Miksi juuri nyt ku Brand Manager tulee kauppaan sä hengaat vaan jossain facessa!" Ei se siis Annaa haittaa jos hengaa facessa kun on hiljaista eikä muuta tekemistä, mutta isot pomot ei tykkää (mun mielestä ne vois tulla seisoo tyhjään kauppaan tunti tolkulla, niin katotaan aukeisko niillä netti..). Olin tosi katuvainen ja tultiin tulokseen, että se BM ei ehkä sitä nähnyt.. Sitten Annakin lähti menee ja huikkas siinä ovella, että nyt voit palata sen facen pariin..:)

Ilta jatkuikin hiljaisena (ja kylmänä..) Oon täs miettinyt, että mun pitäis saada jotain kylmäntyönlisää ku tuol kaupas on välillä vaan joku +17 lämmintä. Kyllä siinä kylmä tulee ku lähinnä seisoo vaan paikallaan. Siinä meidän ilmastoinnissa on kyl jotain vikaa ku se lämmitys ei toimi ollenkaan. Onhan sitä käyty jo pari kertaa korjaamassa, mutta eipä siinä mitään muutosta ole tapahtunut. Ja nyt laitoin ovetkin kiinni siinä vaiheessa ku sisätiloissa alko henki huuruaa haukotellessa.. must sillon on virallisesti kylmä ja ovien sulkeminen sallittua.

Perjantaina olin Oxford Streetillä töissä ja päivän asiakaspalvelukysymykseksi nousi, miten vastaat asiakkaalle, joka sanoo: "Why don't you have any bigger sizes? Don't you think fat people should exercise?" (meillä on kuitenkin kokoja 48 asti). Onneksi olen oppinut, että älä sano sitä, mitä ekana tulee mieleen, vaan vasta se toinen vaihtoehto.. ;)

Ja taas juotiin viiniä illalla :D Ja taas tehtiin hyvää ruokaa (jonka valmistuksessa mulla ei tietenkään ollut taaskaan mitään tekemistä).

Lauantaipäivä meni kans töissä. Pääsin onneks jo viideltä ja Glenn raukka oli ollut koko päivän yksin himassa (ei sitä mikään estänyt lähteä ulos tai tekemästä jotain, paitsi laiskuus..) ja oli aivan tylsistynyt, joten se halus lähtee ulos ja noh, olin mäkin edellisenä iltana uhonnut, että lauantaina se on sitten rairai.. Ja koska toisella suomalaisvahvistuksellamme oli koko viikonlopun kestävä joogakoulutus, niin lähdin sitten ulos vaan poikien kanssa.

Ja ku poikain kanssa liikenteessä, niin bisheähän sitä piti juoda, joten haettiin sixari coronaa ja aloteltiin yksien kavereiden luona. Saatiin sitten kyyti keskustaan johonkin baariin, missä oli lisää tuttuja. Kun mentiin sisään, niin multa tietty kysyttiin papareita, mutta sitten ku Glenn tuli mun perässä se toinen poke oli vaan, että äh unohda ne paperit, oot selkeesti isäs kanssa liikenteessä.. ;) En mä nyt NIIN nuoren näkönen ole, eikä Glenn tosiaan ole NIIN vanhan näkönen (only fat and average) ;D Juotiin siellä yhdet ja jostain syystä Glenn muisteli jotain mun sanomisia Velkuan metsissä viime kesänä.. Johon minä sanon vain, että what happens in the forest, should stay in the forest.. :D

Lähettiin sitten jonnekin toiseen baariin, missä oli jonkun tutun synttärijuhlat Mexico -teemalla. Ja tämä tarkoitti, että kaikilla piti olla tekoviikset. Ja en tiedä miksi mä sain Hitler-viikset..! No ne viikset kutitti mun naamaa niin että luovuin niistä sitten aika nopee..

Siel oli oikein hilpee meininki ja huvittavaa oli ku kadotin ne pojat hetkeksi ja menin sitten vaan istuu siihen baaritiskin tuntumaan ja yhtäkkiä mulla olikin sombrero päässä, drinkki edessä ja olin keskellä jotain keskustelua :D Siinä oli yks kundi ja kaks chiksii ja ne tytöt fanitti mua jostain syystä ihan täysii :) Sen toisen nimee en enää muista, mutta se toinen oli Ariel ja sillä oli just samanlainen pitkä punainen tukka ku pienellä merenneidolla :)

Löysinhän mä ne pojat sitten lopulta, ja ollaan Glennin kans kehitelty joku juttu, että se muka osais suomea ja se aina tulkkaa mua kaikille. Ja siis sehän on ihan sama mitä sanon, suomeksi tai englanniksi, Glenn on ottanut oikeuden tulkata mun sanomisia mielensä mukaan ;) Kyllähän siitä on paljon hauskaa saatu revittyä :D Ja saatiin jopa yks tyyppi vakuuttuneeksi, että Glenn tietää täsmälleen mitä mä puhun.

Siellä tuli sitten pilkku ja siirryttiin muualle. En tiedä miksi me päädyttiin Kings Crossiin.. Se on kyl niin ihme mesta..  


Aikalailla kumpaakin alko tylsistyttää se meininki ja lähettiin snäkärin kautta himaan. Tällä kertaa meillä oli tosi hauska taxikuski. Se oli sellanen intialainen mies ja en tiedä, jotenkin se oli tosi huvittava ja popitettiin sen kanssa ihan täysii koko matka :) Ja pääsin siinä matkalla myös laulaa vähän bäkkäreitä ;D


Kotona sitten koitettiin olla muka hiljaa, mut oon aika varma, että ei todellakaan onnistuttu olee niin hiljaa ku kuviteltiin olevamme. Ja oltiin edelleen nälkäisiä, joten syötiin "kaikessa hiljaisuudessa" paahtoleipää siinä vielä..


Tänään onkin sitten pitkästä aikaa ollut ihan kiva darrapäivä. Kyllä kuulitte oikein, darrapäiväkin voi olla kiva. Sain nukkua niin pitkään ku halusin (ei ollut töitä tai check-out aikaa), kävin aamulla ottamassa päänsärynestolääkettä ja menin vaan takas nukkuu. Näin kaikkii hyviä unia ;) ja sain taas rauhassa heräillä auringon paistoon. Ja oon jopa saanut siivottua! Sitten oon vaan kuunnellut musiikkia, tanssinut täällä yksikseni ja istunut parvekkeella ja kirjotellu blogia :) Mikäs sen parempaa. Nyt pitäis kyl varmaan vähän ryhdistäytyä ja hankkia vaikka jotain ruokaa.

Ens viikkoon!

Cairns! Ei kyl menny ihan niinku Strömsössä vol 2?

Niinkuin otsikko jo paljastaa, ei mennyt tämäkään reissu täysin ilman kommelluksia :D Mutta eihän näistä vastoinkäymisistä jaksa enää stressaa.. Eihän?

Ja ihan kertauksen vuoksi muistutan kaikkia, että ei kannata hankkia darraa, jos on jonnekin reissuun lähdössä. Mun pakkaaminen oli ihan katastrofaalista ja aamulla tuli hirvee kiire ja en meinannut saada taxia ja unohdin pakata muun muassa hatun ja silmälaseista en ollut edes varma, missä ne oli.. Ja unohdin lainata rahaa, ku tilillä oli vaan ehkä satanen.. Mutta kaikesta säätämisestä huolimatta selvisin lentokentälle ajoissa, ilman sen kummempia kommelluksia.

Lento kesti joku 2,5 tuntia ja oli ihana laskeutua Cairnsiin ku heti lentokoneesta ulos astuessa sai tuntea sen ihanan trooppisen lämmön iholla :) Menin siitä sitten laukkuani hakemaan ja siinähän se karuselli pyöri ja pyöri ja pyöri, kunnes se oli tyhjä.. Niinpä niin, sainpahan nyt ensimmäistä kertaa kokea, miltä tuntuu kun laukku katoaa. Sanoisin, että aika turhauttava tunne..

Ei siinä sitten muu auttanut kuin marssia Jetstarin tiskille täyttämään lomakkeita. Ja olin niin onnellinen, että olin laittanut suht kevyet vaatteet päälle (Sydneyn viileästä aamusta huolimatta) enkä esim. farkkuja ja hupparia, niissä olis ollut aika tukala olla..

Soitin sitten hostellille, että ne tulis hakemaan mut kentältä. Kysyin varmuudenvuoksi lentokentän neuvonnasta apua, että missähän se pick-up area on, mistä ne tulis mua hakee ja menin sinne sitten odottelee. Eipä niitä kuulunut, niin kysyin sitten vielä yhdeltä toiselta tyypiltä, että onkohan tää nyt oikeesti se alue, missä mun pitäis olla ja eihän se tietenkään ollut sitten edes oikea paikka. No juoksin siitä sitten oikeaan paikkaan ja mua tulikin siinä sitten vastaan sellanen nuori (komee) kundi, joka kysykin, että oisinko sattumoisin Silja? Tosi kiva, että se jopa etsiskeli mua eikä vaan lähtenyt menee :)

Calypso Backpackers

Siitä sitten parin muun kanssa hurautettiin kymmenisen minsaa hostellille. Yövyin Calypso Backpackersissä, joka oli oikein värikäs kompleksi uima-altaineen ja baareineen.

Check-innin jälkeen lähin siitä samantien keskustaan kattelee meininkiä. Ja lähinnä ostamaan bikinejä, koska en halunnut riskeerata, että mun seuraavan päivän valliriutta snorklaukset ei onnistuis, jos Jetstar ei löytäis mun laukkua saman päivän aikana.

Ja mun ei tarvii varmaan edes muistuttaa kuinka vihaan shoppailua.. Meinas mennä järki ku en  millään meinannut löytää hyviä biksuja. Ku en mä nyt kuitenkaan ihan mitä tahansa halunnut laittaa päälle. Kankaasta/kuvioinnista ei niin väliä, mutta oishan se kiva pitää päällä jotain sellasta mallia, ettei se näyttäis aivan urpolta. Sovitin varmaan 20 paria (bikinejä, tankinejä, one piecejä) eikä niinku millään. Olin taas niin huonolla tuulella, että ei mitään rajaa ja tähän kaupoissa kiertelyyn oli mennyt jo tunteja! Mutta onneks sitten lopulta löysin sitten ihan basic mustat suht edulliset biksut, niin otin sitten vaan ne. Tosin biksujen oston jälkeen, mun tili oli aikalailla tyhjä.. Laitoin sit tekstarii kämppikselle, että viitsitkö laittaa mulle vähän rahaa tilille ku olin krapuloissani unohtanut lainata vaikka oli puhetta.

Kun biksujen hankinnan olin saanut hoidettua pois alta, kävin sitten syömässä ja kävelee Esplanadea pitkin takas hostellille. Kyllähän se mieli vähän piristy ku pysty keskittyy vaan olee ja nauttimaan ja näin siinä kävellessä paljon pelikaaneja ja muuta jännää.

Hostellilla oli sitten iltaohjelmassa käärmeisiin, liskoihin ja skorpioneihin tutustumista. Aluksi en ollut ihan varma haluisinko edes koskea yhteenkään käärmeeseen, mutta rohkaistuin sitten ja otin jopa käärmeen hartioilleni :) Olihan se aika jännää ku se rupes siinä puristaa ja kietoutuu mun ympärille. Helposti kyl vois tulla pieni paniikki siinä, sen verran kovasti se puristi.

Ja vaikka mulla aika huono onni onkin, niin nyt olin onnekas, koska viitisen minuuttia sen jälkeen ku olin antanut käärmeen pois, se paskansi yhden toisen päälle..! Pakko myöntää, että en ole aikaisemmin edes ajatellut käärmeen ruuansulatusta, mutta joo, nytpä olen senkin räjähdyksen päässyt näkemään :D 

Tutustuin siinä sitten pariin tyyppiin ja käytiin bottle shopista ostaa pullo viiniä ja sniikattiin se hostelliin (sinne ei siis ois saanut tuoda omia juomia..). Hauskasta illasta huolimatta, vetäydyin aika hyvissä ajoin  nukkumaan, ku aamulla oli aikainen herätys. Ja laukkuahan ei tietenkään näkynyt sinä iltana, niin se oli lähtö sitten valliriutalle mm. ilman pyyhettä (onneks kuitenkin olin saanut ne biksut hankittua).

Jo heti aamusta oli aivan täydellinen sää, joten kävelin siitä satamaan (vaikka ilmaisella bussillakin ois päässyt) ja astuin laivaan, I´m on the boat! ;) Merellä oli aika tuulista, joten aallot oli aika isot ja mentiin tosi lujaa, niin voi vitsit ku se laiva pomppi! Otti ihan mahasta ja välillä tuli kiljuttua ku vuoristoradassa konsanaan (enkä ollut edes ainut kiljuja ja oksentamiseltakaan ei vältytty..mutta minä en onneks kuulunut oksentajiin!) ja kannella ollessa vettä roisku ihan mahdottomasti! Mutta se oli siis niin siistiä, siinä oli oma viehätyksensä ku ei meinannut pystyssä pysyä ja kannella ollessa sai pelätä lentävänsä yli laidan :D

Päivän ohjelmassa oli snorklailua kahdessa eri paikassa. En mä tietenkään muista, minkä nimisissä paikoissa käytiin, mutta ensimmäisessä pysähdyspaikassa aallokko oli aika isoa ja sitä aallokkoa katsellessa aloin todella epäilee mun uintitaitoja.. No otin sitten varuiksi sellasen kellukenuudelin pitämään mut pinnalla :)

The Great Barrier Reef

Ja snorklaus oli niin jännittävää! Mä oikeestaan ole edes mikään vesi-ihminen niin jo niiden räpylöiden (vai miksi niitä kutsutaan) pitäminen tuntu tosi oudolta, puhumattakaan sen putken kautta hengittämisestä! Alku meni vaan siihen, että yritin rauhottaa itseäni hengittämään tasaisesti, ku meinasin jo siinä alkumetreillä hyperventiloida itseni pyörryksiin :D

Se ensimmäinen kohde ei ollut edes niin hieno, ku vesi oli aika sotkuista tuulen takia, eikä siellä ollut oikeestaan paljoo nähtävää, mutta siirryttiin siitä sitten seuraavaan kohteeseen ja se oli just niin upee ku kuvitella saattaa! Aivan sanoinkuvaamattoman kaunista! Ja ku esim. näin sellasen 30cm pitkät sateenkaarenväreissä komeilevan kalan, aloin nauraa riemusta ja ihastuksesta niin tietty se hengityslaite lähti mun suusta, jonka seurauksena nielin litra tolkulla merivettä :D Amatööri..

Ja se vesi oli niin lämmintä! Jotain +28 asteista tai jotain. Että vaikka en ottanut märkäpukua niin tarkenin tosi hyvin. Ja pärjäsin aivan mainiosti ilman pyyhettäkin. Mikäs siinä kannella kuivatellessa, aurinkoa ottaessa ja kylmää Coronaa juodessa ;)

Tarjolla oli myös buffetlounas, viiniä, juustoa ja keksejä. Paluumatkan viihdykkeenä yksin miehistön jäsenistä soitti kitaraa ja laulo. Ja jostain syystä se omisti yhden lauluistaan mulle :) I´m special ;)

Oli siis todella hauska päivä ja palasin hostellille musiikkia kuunnellen ja iloisesti lauleskellen. Hostellille päästyäni kysyin heti respasta oisko mun laukku tullut ja ei kuulemma ollut näkynyt.. Meinas mun hyväntuulisuus loppua siihen paikkaan, mutta respan neiti ojensi mulle pyyhkeen ja vakuutti, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Ja niinhän kaikki muuttuikin hyväksi ku menin huoneeseeni ja näin laukkuni siellä sängyn vieressä! Jei! Oli ihana päästä suihkuun, pestä hampaat ja vaihtaa vaatteet.

Menin siitä sitten alakerran baariin hengaa ja siellä alkokin sitten sellanen pool game, jossa kaikilla oli aluksi kolme henkeä ja jos ei saanut palloa pussiin menetti hengen tai jos sai pussitettua mustan pallon sai yhden hengen lisää ja tietty menetti hengen jos ei saanut mitään palloa pussiin. Palkintona oli benjihyppy, joten tottakai osallistuin. Pieni jännitysmomentti tuli siitä, että se joka ensimmäisenä menettäis kaikki kolme henkeään, heitettäisiin uima-altaaseen. Olin aika varma, että se olisin minä, mutta siitä huolimatta päätin olla reipas ja osallistua peliin. Pärjäsin kuitenkin yllättävän hyvin, kestin jopa viisi kierrosta ja se onneton, joka  altaaseen heitettiin oli joku parikymppinen, tosi humalassa oleva tyttö.. Mutta siis hauska ilta :)

Port Douglas

Seuraavana aamuna ohjelmassa oli retki Cape Tribulationiin. Bussi tuli hakee mua hostellilta klo 7.10 ja off we go! Ensimmäinen steppi oli jättää puolet porukasta Cairnsin eläintarhaan ja puolet, minä mukaan lukien, jatkettiin Port Douglasiin. Hengattiin siellä noin tunti. Kävin siinä ostaa keksejä ja menin vaan hengaa rannalle. Ihanan rauhallista.

Matka jatkui kohti Mossman Gorge Daintree National Parkia, jonne oli matkaa noin tunti. Käytiin siellä kävelee pieni lenkki ja katselee näkymiä muutamalla näköalapaikalla. Oli vihreetä :)

Daintree Rainforest

Sademetsän jälkeen matka jatkui kohti Cape Tribulationia, jonne matkaa olisi vielä noin 1,5 tuntia. Siinä matkalla oli tosi upeita maisemia, ihania vuoria, peltoja ja rantoja. Ku mentiin siellä vuoristossa niin taas otti vähän mahasta ku näki millanen pudotus siitä tienpenkasta oli. Jaiks!

Ehkä noin tunnin ajomatkan jälkeen, bussi alko vähän yskii ylämäissä, joten pysähdyttiin sellaselle pienelle jäätelökiskalle, että kuski vois kattoo vähän, että mikä siinä bussissa on vikana. Se kehotti meitä ostamaan jäätelöä ja että jatkettaisiin matkaa noin kymmenen minuutin kuluttua.

Mä en ostanut jäätelöä, koska mulla oli niin hirveä nälkä ku en ollut syönyt ku niitä keksejä aamupalaksi, niin ajattelin, että mulle tulee vaan pahempi olo jos alan vetää jotain jäätelöö. Kävelin siellä sitten vaan vähän ympäriinsä. Se oli oikeestaan tosi nätti paikka. Siellä oli sellanen pieni puutarha ja siellä kasvo myös kookospalmuja, ananaspensaita, banaani- ja carambolapuita jne. Istuin siinä sitten yhdellä penkille ja kattelin ku se meidän opas lähti puhuu puhelimeen sinne jonnekin kaukaisuuteen puiden taakse..

Siihen mun viereen tuli sitten istumaan sellanen about kolmekymppinen, englantilainen Andrew. Se oli kans jotenkin tosi huonona ku ei ollut syönyt aamupalaa ja oli ollu dokaa edellisenä iltana. Sanoin, että aika samassa veneessä ollaan :) Katteltiin yhdessä siinä sitä opasta ja pienen hiljaisuuden jälkeen se sano, että mä luulen, että me ei täältä kymmenessä minuutissa päästä minnekään.. Ajattelin vähän samaa, koska se kuski oli puhunut puhelimeen jo sen kymmenen minuuttia ja poltti röökiä ketjussa. Not a good sign..

Sieltähän se kohta tuli takas, pyyhkien hikeä otsalta ja sano, että tässä nyt voi mennä vähän pidemmän aikaa, ehkä puolisen tuntia tai tunti.. Johon mä sitten sanoin sille Andrewlle, että tuskinpa me tästä ainakaan puolessa tunnissa selvitään, että ei ne koskaan sano totuutta (trust me I know, I have a lot of experience in this kind of things..), että varmaan saadaan ainakin tuplata toi aika mitä ne sanoo.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kolme tuntia me siellä pikku kiskalla vietettiin... Oh well, minkäs teet. Oli kyl mukavaa ku joillakin oli mukana pähkinöitä ja myslipatukoita, niin ne tuli ystävällisesti jakaa niitä meille, kun tosiaan lounas olisi pitänyt olla tunteja sitten ja meinattiin kuolla nälkään.

Lopulta sinne tuli sitten se toinen bussi, jolla päästiin jatkamaan matkaa. Tosin ensin piti päättää mitä tehtäisiin, koska aikaa ei kaikkeen enää riittänyt. Eli mentäisiinkö Cabe Tribulationiin lounaalle ja katsomaan sitä rantaa jne. vai mentäisiinkö lyhyen matkan päässä olevaan ravintolaan lounaalle ja ehdittäisiin sitten vielä river cruiselle katsomaan krokotiilejä. Päätettiin valita river cruise, joten hurautettiin siihen lähiravintolaan syömään.

Se oli oikein mukava paikka ja se ruoka oli aivan sairaan hyvää! En sitten tiedä miten paljon siihen vaikutti se, että olin niin sairaan nälkäinen.. Siellä ravintolassa oli paljon kaikkii lintuja, käärmeitä ja pikkukrokoja, joita saatiin siinä ajankuluksemme katsella.

Kun oltiin saatu syötyä se kuski sitten ilmoitti, että ei me sittenkään ehditä sinne river cruiselle, että meidän on vaan lähdettävä nyt takas kaupunkiin..  Kyllähän se vähän harmitti, mutta meille sanottiin, että joko voitaisiin tehdä tää retki joku toinen päivä uudelleen tai sitten saataisiin täyshyvitys siitä päivästä. Se nyt vähän piristi mieltä, että sais rahat takas, vaikka oltiin ehditty käydä Port Douglasissa ja sademetsässä ja syötyä herkullinen lounas. (tai no kattoo millanen sotku tästäkin tulee ku eihän ne tietenkään vielä mitään rahoja ole maksanut takas...).

Siitä sitten lähettiin ajamaan takas päin joku parisen tuntia. Matkalla pysähdyttiin muutamalla näköalapaikalla.

Ja kyllähän toi "tienposkessa" jumittaminen ottaa aina niin voimille, niin en sitten jaksanut tehdä mitään siinä illalla, vaan vetäydyin vaan huoneeseeni. Vaikka en mä oikein saanut nukuttua vasta ku joskus yhdentoista pintaan ku siinä baarissa oli livebändi ja open mic -ilta..

Keskiviikkona oli sitten vuorossa vierailu Kurandaan. Bussi tuli taas aamuvarhaisella mua hakemaan hostellilta ja vei juna-asemalle.

Tää junarata oli alkujaan rakennettu työläisille joskus 120 vuotta sitten, mutta eihän sitä enää ole vuosikausiin käyttäneet muut kuin turistit. Ja mulle tuli vähän sellanen nihkee turistifiilis ku porukka otti kuvia ihan joka asiasta, eivätkä keskittyneet itse maisemiin ollenkaan ja olivat muutenkin niin sellasia ärsyttäviä superturisteja.. Sen takia mun ei edes tehnyt  mieli ottaa mitään kuvia.. mutta olihan ne näkymät niin hienot, joten lopulta sitten sorruin muutaman kuvan ottamaan.. Turisti mikä turisti..

Skyrail

Kurandassa en sitten oikeestaan tehnyt mitään. Kävin lounastamassa, kiertelin vähän kylää, katselin kauppoja ja sitten lähinnä vaan hengasin jossain penkillä ja luin kirjaa.

Pois lähdin skyrailillä. Tykkäsin siitä itseasiassa enemmän kuin junamatkasta. Osittain varmaan siksi, että yhteen vaunuun ei mahtunut kuin kuusi ihmistä ja mun vaunuissa oli enintään neljä ihmistä (pysähdyttiin siinä matkalla parissa eri paikassa, joten matkaseuralaiset vaihtu joka kerta). Ja tietty näkymät oli mahtavat sieltä puiden yläpuolelta ja ainahan se tuo oman jännityksensä olla jossain korkeella (tavallaan kiva, että pelkään korkeita paikkoja niin se tuo oman kutkuttavan lisän näihin korkeuksissa olemisiin..).

Menin sitten vielä keskustaan kävelee ja päädyin sellaselle tosi kivalle terassille. Siellä oli sellasia pieniä vesialtaita ympäriinsä, missä kellu kynttilöitä ja yhdellä seinustalla oli ihanat isot sohvat, missä pysty hyvin makoilee. Menin sellaselle sohvalle hengaa, lukee taas kirjaa ja juomaan viiniä. Sää oli taas niin täydellinen, ihanan lämmin ilta-aurinko ja juuri sopivan viileä tuuli. Siihen ois kyllä mielellään jonkun kaverin ottanut seuraksi.


Aikani nautiskeltuani, lähdin takaisin hostellille. Suihkun kautta menin sitten taas hengaa siihen baariin kattelee telkkaa kunnes siihen tuli taas joku mulle juttelee (mähän en tietenkään mitään keskusteluja koskaan alota..)

Juttelin muun muassa sellasen Lionelin kanssa, joka oli oikein mukava tyyppi. Se oli just alottanut kaivostyöläisenä ja sano siinä, että jos haluat rikastua niin kaivostyöllä tai öljyn poraamisella on hyvä alottaa. Joo no kattoo nyt, ei ehkä ihan sitä mun hommaa.. Se ei itseasiassa edes asunut siellä hostellilla, joten se lähti sitten siitä menee ja mä menin hengaa taas sinne baaritiskille. Siellä oli just mukava baarimikko Jane, jonka kanssa kuunneltiin siinä muun muassa KoRnia :) Juttelin kaikkien muidenkin tuttujen kanssa siinä ja kunhan hengattiin ja juotiin :) Jossain vaiheessa tuli tietty taas shotteja juotua ja voi olla että sen seurauksena esittelin mun "Moves like Jagger" tanssitaitoja.. :D

Ilta jatkui oikein rattoisasti ja siinä vaiheessa kun "liukastuin" pool tablen alle, oli mun aika mennä nukkumaan.. Kovasti yks tyyppi koitti saattaa mua huoneeseeni, mutta onneks sain sen pidettyä oven takana. Not my type..

Seuraavana aamuna krapula ja vapina.. Mä en juo enää koskaan.. Kymmeneltä piti kirjautua ulos, joten raahauduin respaan vain törmätäkseni siihen eiliseen huoneeseen pyrkijään.. Must tuntuu, että se oli tarkotuksella siellä stalkkaamassa mua. No se tietty tarjoutui, että voisin laittaa mun rinkan sen huoneeseen säilöön, koska mun lento lähti vasta illalla. No joo mikäs siinä, en krapuloissani jaksanut ajatella asiaa enempää. Mutta se oli virhe, koska se tulkitsi sen ilmeisesti niin, että hengaisin sen kanssa koko päivän. Ei auttanut vaikka sanoin, että en jaksa puhua mitään ja että on huono olo ja menehän siitä.. En päässyt siitä eroon koko päivänä. Ihan hirveetä. Yks kamalimmista darrapäivistä ever.. Ja se kuumuus kävi kans kunnon päälle..

Olin niin onnellinen kun tuli aika lähteä lentokentälle ja pääsin siitä eroon. Tai no, se tunki mukaan siihen bussiin ja tuli saattamaan mua kentälle asti... Why oh why..! Jos en olis ollut niin krapuloissani olisin varmasti päässyt siitä eroon ihan vaan mun tuimalla katsella, mutta ei musta ollut siinä tilassa mihinkään..

Kentällä vedin sit viel darraburgerit Hungry Jacksissä ja menin vaan koneeseen nukkumaan. Ja taas olin niin onnellinen, että mua tultiin hakee kentältä kotiin :) Mulla on parhaat kämppikset ikinä!

Perjantaina oli sitten töitä ja sama varastoruljanssi mua siellä taas odotti niinkuin aina mun poissaolon jälkeen :) Mä olen selkeesti epävirallinen varastohuonevastaava ja ne vaan jättää ne vaatteet sinne aina odottamaan mun paluuta.. No mä hoidan, mä hoidan.. ;)

Mutta nyt sitten on taas neljä päivää vapaata (ja tili huutaa tyhjyyttään..), enkä oikein ole tehnyt mitään erikoista. No lauantaiaamuna lähdettiin taas road tripille, tällä kertaa pohjoseen päin. Pojat surffas ja me hengattiin rannalla. Nyt meillä oli kyl vastuutehtävä ottaa kuvia surffaamisesta, mutta puolet ajasta ei oltu edes varmoja, missä ne pojat oli, niin taidettiin kuvata ihan vääriä miehiä :D

Ja en tiedä mikä unitauti mulla on, ku menin sitten taas vaan päiväunille ja nukuin joku neljä tuntia. En edes herännyt ku kämppikset oli käynyt kyselemässä, että lähdenkö synttäribileisiin.. Ja yllättäen rupes väsyttääkin aika ajoissa ja menin taas vaan nukkumaan. Kai mä joku henkinenromu olen ku uni niin maistuu ;)

Nyt sitten sataa vettä, niin eihän sitä tonne ulos edes viitsi lähteä. Syötiin tossa just omena-kanelipannareita ku toi master chef tarvitsi jotain tekemistä :) Että aika chillii meininkiä.

Mutta kattoo nyt sitten teenkö tässä vielä reissuja ja minne.. Vähän kyllä alkaa tuntua, että mun ei selkeesti pitäis reissata ku on niin huono tuuri ja kukaan ei enää edes halua lähteä mun mukaan, koska pelkäävät, että mun huono-onni tarttuu.. No käytän mun kaiken huonon onnen nyt, niin olen sitten onnekas loppuelämäni ;) Eikä toi Cairns nyt niin paha edes ollut, ku munhan on pitänyt joka tapauksessa hankkia uudet bikinit, niin nytpä sain ne matkavakuutuksesta ja se bussirikkokin oli paljon mukavampi ku se edellinen, mikäs siinä aurinkoa ottaessa.. Että no worries :)

Mutta eipä tässä nyt muuta, kiva kun jaksoit lukea loppuun asti :)

I´m with stupid..

Kuten arvelin, ei ole ollut kovin tapahtumarikas viikko..

Pidin itseäni "kotiarestissa" kolme päivää (la-ma), etten vaan harhautuisi käyttämään rahaa, kun on varat aika vähissä.. Siksipä olen vaan kökkinyt himassa, kattonut telkkaa, lukenut kirjaa, pessyt pyykkiä, siivonnut ja pohdiskellut kaikenlaista. Muutamia isoja (tai no riippuu varmaan, mihin vertaa) päätöksiä olen tässä koittanut tehdä. Lähteä vai jäädä, lopettaa vai jatkaa, ollako vai eikö olla..Oon kovasti yrittäny järjestää ajatuksiani ja koittanut analysoida, mitä tunteita ja seuraamuksia milläkin päätöksellä olisi.. Ja kuulkaas, voin kertoa, että se on rankkaa puuhaa!

Alko lopulta tuntua, että mun aivot sulaa (kuten eräs junnu kerran karatetreeneissä parahti), joten päätin vetää henkeä ja ottaa aikalisän. Lähdin etsimään henkistä tukea itselleni Hidasta Elämää -sivustolta (joka siis kaikessa yksinkertaisuudessaan keskittyy hitaampaan elämäntapaan ja kaikkeen vastuulliseen, ekologiseen ja terveelliseen elämäntapaan liittyvään) ja sainki sieltä hyvää tukea pohdinnoilleni ja yhdessä blogissa oli tosi osuva lainaus Eckhart Tollenilta. Hän juurikin kehottaa luopumaan elämäntilanteen jatkuvasta murehtimisesta ja sen sijaan meidän tulisi ajatella elämää, kiitollisena. Tollen patistaa myös miettimään, että onko meillä juuri nyt ongelmia. Siis juuri tällä sekunnilla, ei huomenna tai ensi viikolla. Niinpä niin.. Eipä mulla mitään hätää juuri nyt ole..

Päätin siis estää aivojani sulamasta lopullisesti ja tein vain muutaman päätöksen, joilla pääsen tästä päivästä eteenpäin ja jätän isommat päätökset sitten sinne, milloin asiat on oikeesti ajankohtaisia. Yksinkertaista :)

Tiistaina menin sitten taas töihin ja Randwickin kauppa oli ihan epäjärjestyksessä! Oon viikon poissa ja paikka on ihan mullin mallin (tai ei ainakaan niin hyvässä järjestyksessä, missä minä sitä pidän). Siinä sitten laitoin taas varastohuoneen kuntoon, siivosin kaapit ja järjestelin esillä olevia vaatteita. Huolihan tässä iskee, että miten Anna pärjää sitten ilman mua.. (älä murehdi sitä nyt!) ;)

Tiistaina tuli sitten viimein The Biggest Loser finaali, voittaja ei lopulta ollut yllätys, ehkä lähinnä vähän pettymys.. Mutta mitäs mä nyt katon! Tätä tyhjiötä mun elämässä! Tai no, tuleehan sieltä Master Chef, The Voice, Touch, Once Upon a Time, Modern Family, Bikie Wars.. niin ei kai se ohjelma telkasta lopu.. Ehkä ois ihan hyväkin vierottaa itseään tosta telkan kattelusta.

Ja asiasta ihan toiseen, vaikka edelleen päivisin ollaan jotakuinkin +20 asteessa, niin voi että ku öisin on kylmä. Mulla on kolme peittoa ja silti palelen! Eipä näissä lämpimissä maissa niin huolelellisesti tilkitä noita ikkunapieliä ja pattereista saa vaan haaveilla.. No onneks meillä on sentään yks sähkölämmitin. Kun jonkun sängynlämmittäjän sais.. siis jonku kuumavesipullon tai vastaavan ;)

Running Bare Oxford St.

Oxford Square Centre

Olin muuten ihan koomassa tossa torstaina töiden jälkeen, ihan naurattaa :D Olin siis taas Oxford Streetillä ja siinä ajatuksissani kävelin bussipysäkille ja aikani siinä odottelin ja bussi tuli ja heilautin sille kättäni ja nousin bussiin. Heti ku astuin sisään, se bussikuski alko selittää mulle jotain tai aluks en tietty edes tajunnut et se puhuu mulle ku olin niin ajatuksissani, mut sitten ku sieltä parit matkustajat rupes kans jotain huutelee niin sitten vasta havahduin että mitä mitä?! Se bussikuski sitten korotti ääntään niille muille huutelijoille, että hän pysähtyi tähän vaan kertoakseen tolle ladylle tossa, että tässä ei ole bussipysäkkiä! Olin sillai et mitä häh, miten niin? Ja sitten vasta huomasin, että olin seisoskellut siinä kadulla vaan jonku randon penkin vieressä ja kuvitellut olevani bussipysäkillä :D Olin niin nolona ja pahoittelin vaan ku oon niin vajaa ja kiittelin, että sain silti tulla kyytiin.. Onneks siinä oli liikennevalot, että se bussi yleensä pysähty siihen.. Suomessa kuski tuskin olis edes avannut oviaan. Mutta siis how stupid am I! Mulla pitäis olla sellanen paita missä lukee I´m with stupid ja nuoli ylöspäin..

Perjantaikin meni Oxford Streetillä ja ku pääsin himaan niin mulle ilmoitettiin että nyt on "wohoo time"! ;) No miksi ei, oonhan mä niin kiltisti ollut kotiarestissa alkuviikon niin josko sitä parille menis.. Niin, arvata taas saattaa miten siinä sitten lopulta kävi :D Jossain vaiheessa muistan laulaneeni LMFAO Shots -biisiä, että se vaikka tiivistäköön perjantai-iltaa.. Olis pitänyt vaan jatkaa sitä kotiarestia pidempään.. Ja sanomattakin selvää, että töissä oli tänään sitten oikein kiva olla. Puuh... Ja olin sitten vielä hävittänyt läjäpäin housuja / legginsejä niin meinasin tulla hulluksi ku niitä jouduin näissä tärinöissä etsimään. Mites se menikään, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.. Mutta tästäkin päivästä siis selvisin.

Nyt sitten tosiaan pitäis vielä pakata, laittaa yks työhakemus, käydä suihkussa, maksaa puhelinlasku... ja huomenna herätys 4:40!! Ja kello on jo yli kahdeksan.. Arvaan, että aamulla väsyttää, mutta antaa väsyttää, koska se on nokka kohti Cairnsia ja lämpöä! Eli ensi viikolla taas varmasti vähän jännittävämpiä juttuja kun mun weltschmerzangstailuja tms.. Ja tosiaan pahoittelut jos tää päivitys on ollut vähän "rikkonainen", mutta mitä muuta tälläseltä krapulaiselta naiselta voi odottaa..

Hyväää viikonloppua ja äitienpäivää!!!

Man The Fuck Up!

Viikko alkoi normaalisti töissä ollessa. Maanantaina meinas kyl iskee taas weltschmerz ku lueskelin saiturin ja kaikenhuipun blogeja. Saiturin blogi keskittyy järkevään oman talouden hallintaan ja säästämiseen, siinä on aika hyviäkin pointteja ihan turhasta tuhlaamisesta ja herättää ajattelemaan omaa rahan käyttöä. Tosin siinä alko sitten ahdistaa, miten ihmiset tuhlaa rahaa, elää lainalla ja miten raha pyörittää maailmaa.. Ja tämän blogin kautta eksyin sitten lukemaan kaikenhuipun blogia, joka taas keskittyy enemmän talouskasvuun ja esim. öljyhuippuun ja muiden uusiutumattomien tuotantohuippuihin. Ja tämähän se vasta alkokin ahdistaa, miten me ihmiset tuhlataankaan uusiutumattomia energialähteitä jne. ihan niinku ne ei ikinä loppuis.. ja nehän loppuu, eikä edes missään kaukaisessa tulevaisuudessa.. Tässä sitä ollaan kulutusyhteiskunnan huipulla ja alas on pitkä matka..

Sitten yks asiakas kerto mulle, että siinä kadulla kaupan ulkopuolella, joku oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä katolta.. :( Kauheeta kyl. Ja kuka hyppää katolta? Poliisi sitten sulki sen tien siinä kokonaan ja olivat siinä vielä iltamyöhään. Ja samaan aikaan Suomessa oli vappuhulinat meneillään, en edes meinannu muistaa, että on vappu.

Mt Wellington, pilvien takia en lopulta edes nähnyt koko vuorta..

Sain onneks ravisteltua maailmantuskan harteiltani keskiviikkoon mennessä jolloin lähdin aamuvarhaisella Hobartiin Tasmaniaan :) Lento kesti noin 1,5 tuntia ja torkuin sen koko matkan.

Olin varannut etukäteen sellasen lentokenttäbussin, mutta kun olin odotellut 15min ja bussia ei näkynyt ja lähettyvillä oli toinen lentokenttäbussi, päätin, että en ota riskiä jäämällä odottelee sitä toista vaan hyppäsin siihen toisen firman bussiin. Tuntu kauheen syylliseltä ku ajattelin, että jos ne vaan mua sitten tulee sieltä hakemaan, enkä olekaan enää paikalla. Mutta sitten ku pääsin hostelliin kuulinkin ku jotkut puhu siitä bussifirmasta, että se on tainnut lopettaa toimintansa, että tein onneks oikean päätöksen. Ne tietty vois sulkee nettisivunsa, jos eivät enää operoi..

Yövyin The Pickled Frog nimisessä hostellissa. Se oli tosi symppis paikka, respassa oli pieni baari, sohvia ja takka, lisäksi siellä oli kiva telkkahuone ja kaikkii pelejä. Tosin se oli vanha talo ja ihan sika kylmä paikka, lattiat ja sänky natis, mutta muuten ilmapiiri oli siellä niin leppoisa, että noi pikkuviat ei edes haitannut. Ja henkilökunta oli tosi rentoo ja nuorta ja niillä oli ihana koirakin siellä :)

Menin siihen sitten tiskille ilmottautumaan, mutta mun huone ei ollu vielä pariin tuntiin valmiina. Se respan Ema oli tosi mukava ja neuvo mua minne voin laittaa tavarat säilöön ja jos haluan lähteä kaupungille, niin se tarjos mulle sateenvarjon lainaan ja neuvo minne kannattaisi mennä. Lähdin siitä siis kiertelee kaupungille.

Hobart on aika pieni paikka, että ei siinä kauaa mennyt ku olin tutustunut siihen keskustaan. Kiertelin vähän kaupoissa ja sain paljon kommenttia mun säärystimistä, nää ihmiset ei sitten vissiin kauheesti säärystimiä käytä tai eivät tiedä miten niitä käytetään, ainakin yks tyttö hämmästeli, että onpas hyvä keksintö pitää säärystimiä tollai lenkkareiden kanssa!

No joo, menin sitten yhden pintaan takas hostellille ja vetäydyin huoneeseeni. Ja koska olin päättänyt, että tämän loman vietän ilman mitään suunnitelmia ja teen vaan mitä mieli tekee, päätin ottaa päikkärit. Ja, minut tuntien, päikkärit venyivät sitten neljän tunnin uniksi :) Nautinnollista.

Jim Sturgess, niille jotka ei tiedä kuka se on

Pakotin sitten itseni liikkeelle ja menin sinne aulaan lukemaan kirjaa ja juomaan teetä takan ääreen. Siinä respassa oli nyt sellanen kundi Jimmy, joka oli aivan super mukava ja juttelin sen kanssa siinä hetken (btw se näytti ihan Jim Sturgessilta! Hetken olin aivan vakuuttunut, että Jim on jättänyt näyttelijätyönsä, on alkanut kutsua itseään Jimmyksi ja on nyt siinä respassa töissä..).

Lopulta sitten lähdin vielä kaupungille etsimään ruokakauppaa ja kävin varaamassa itselleni seuraavaksi päiväksi sellasen päiväretken, jossä käytäis tsekkaa mm. Old Hobart Zoo, Mt Wellington lookout, Tasman Bridge, Bonorong Wildlife Park ja Cadbury Chocolate Factory.

Aikani kierreltyäni ja kaupassa käytyäni menin sitten vaan omaan huoneeseen kuuntelee musiikkia ja nukahdin yllättävän nopeesti, ylipitkistä päiväunista huolimatta.

Torstai valkeni sateisena ja harmaana. Heräsin kasilta ja kävin keittelee aamupuurot ja menin sitten venailee, että mun retkikunta tulis hakemaan mut sinne Big Ticket Tourille. Lopulta ne sieltä saapu sellasella pikkubussilla ja musta oli jotenki todella mukava astua bussiin ku kaikki bussissa olijat yhteenäänen toivottivat mut nimeltä tervetulleeksi :) Haettiin mun jälkeen vielä kaks muuta tyyppiä ja se opas sano aina, että minkä niminen kaveri sieltä on kyytiin tulossa, niin osattiin toivottaa sekin nimeltä tervetulleeksi kyytiin.

Meidän opas oli kyl aivan loistava! Se kerto niin hauskasti niitä tarinoitaan ja otti meidät tosi hyvin mukaan juttuihinsa ja jutteli kaikille ja erityisesti sillä oli joku läppä menossa yhden Bernien kanssa ku ne piikitteli toisiaan koko ajan. Ja tosiaan siinä ryhmässä ei ollut kuin 12 henkilöä, niin mukavan pieni ryhmä. Ja eikä siinä taaskaan ihan kauhean kauan mennyt ku mua oltiin jo naittamassa sen Bernien 26-vuotiaalle pojalle :D

Päivän kohokohta oli varmaan vierailu Bonorong Wildlife Parkissa, missä pääsin silittelemään vompatia ja koalaa ja syöttämään kenguruita. Ne kengurut oli ehkä vähän liiankin kesyjä ku ne tuli ihan iholle hakemaan sitä ruokaa. Mutta olihan se tosi jännää päästä syöttämään niitä kädestä ja rapsuttelemaan. Ja tietenkin nähtiin myös tasmanian tuholaisia. Ne oli kyl söpöjä ja piti hassunkuullosta ääntä :)

Sää oli kyllä aika kolee ja mun varpaat oli aivan jäässä Bonorong kierroksen jälkeen. Aluksi luulin, että mulla on kivi kengässä tai jotain ku joku siellä paino, mutta hetken ihmettelyn jälkeen ja ku en kiveä kengästäni löytänyt, tajusin, että se olikin yks mun tunnoton varvas, joka mua paino..

No päästiin sitten taas bussiin lämmittelemään. Tarkoitus oli suunnata seuraavaksi Mt Wellingtonille (1271m), mutta koska sää oli niin pilvinen ei päästykään sinne ku ei sieltä olis mitään nähnyt ja olisi ollut liian vaarallistakin lähteä sinne siinä sumussa. Alan jo pikku hiljaa tottua tähän, että mun kaikki retket ja matkat menee ainakin jollain tasolla pieleen huonon sään takia, mutta nyt kun olen hyväksynyt sen, niin ei se enää edes vituta niin paljon ;)

Otettiin sitten the next best thing eli Mt Nelson, joka on 500m matalampi, niin sieltä sitten näkykin jotain. Käytiin siellä kahvilassa nauttimassa vähän virvokkeita ja lämmittelemässä takan ääressä.

Päivä oli kaikenkaikkiaan tosi mukava, opin taas kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista. Kierros kesti yhteensä kuutisen tuntia ja sen jälkeen kävin nopeesti pyörähtää hostellilla ja lähin sitten etsimään itselleni illallispaikkaan.

Aikani kierreltyäni päädyin satamaan sellaseen Seafood paikkaan nimeltään Mures Upper Deck. Jouduin hetken odottelemaan keittiön avautumista, niin luin taas kirjaa aikani kuluksi ja nautin tasmanialaista siideriä. Se oli oikein mukava paikka, ehkä vähän turhan kallis mun tämänkertaiseen matkabudjettiin, mutta ruoka oli hyvää. Oli tosi kaunis kuutamo ja niin romanttiset puitteet siinä rannassa, että tuli ehkä vähän yksinäinen olo.

Päätin siinä sitten, että jos siinä hostellin aulassa on jotain porukkaa, niin jään siihen sitten hengaa ja koitan vaikka jopa tutustuu joihinkin ihmisiin. No siellä olikin sitten yllättävän paljon väkee ja otin siitä sitten siiderin ja istuin pokkana siihen sohville ja eihän siinä kauaa mennyt ku olin jo ihan mukana kaikissa jutuissa :) Siellä oli ihmisiä jenkeistä, skotlannista, kanadasta ja ausseista eli olinkin yllättäen ainut, joka ei puhunut äidinkielenään englantia, mutta eipä se menoa haitannut. Ja vähän mua harmitti, ku en ollut huomannut, että siel oli sinä iltana 5 dollarin vegelasagnet tarjolla. Näytti kerrassaan maukkaalta ja erityisesti harmitti, että olin juuri tuhlannut valtavat määrät rahaa siihen mun fish and chips annokseen. Ja sain kyllä myös kuulla siitä, kuinka typerän valinnan olin tehnyt..

Päätettiin sitten alkaa kattoo leffaa ja katottiin 21 Jump Street, mä taisin olla ainut joka oli sen jo nähnyt, mutta kyllähän sen katto uudelleen. Ja katselukokemus oli vähän erilainen ku mitä leffassa, ku seurana oli mua 2-7 vuotta nuorempia :) Ne nauro ihan eri jutuille ku minä :D

Leffan jälkeen soiteltiin (tai muut soitti, mä kuuntelin) kitaraa ja keskusteltiin ihmisten matkasuunnitelmista jne. Ja taas sain valtavaa kritiikkiä ku sanoin, että lähen himaan elokuussa. Olihan se tavallaan hellyyttävää ku parikymppiset anto mulle elämänohjeita, mutta toisaalta aloin kyl miettii, että miks mä oikeestaan lähen niin aikasin kotiin.. ku ei mulla ole kyl mitään oikeeta syytä tulla himaan. Onhan mulla kaikkii omia pikku järkeilyjäni, miksi mun kannattais tulla syksyllä eikä talvella takas, mutta ne syyt alko kuulostaa kyllä tosi tyhmiltä ja yritin sitten vaan puolustautua, että mulla oli heikkohetki ku ostin lipun takas Suomeen ja siinä ne sitten kuorossa mulle huusi, että nyt siirrät sen lipun ja MAN THE FUCK UP!! :D No täytyy kattoo josko tässä ryhdistäytyis ja jäsikin vielä pidemmäksi aikaa..we´ll see :)

Aloin kyl ole jo ihan hirveessä humalassa ja vaik respan baari oli mennyt kiinni jo kymmeneltä niin kyllä sitä juomaa jostain riitti aamunpikkutunneille saakka. Siinä vaiheessa ku silmät ei pystynyt keskittymään enää yhteen pisteeseen päätin, että on aika mennä nukkumaan. Ja ne hurjat parikymppiset (olivat kyllä ihan yhtä humalassa ku minä) olivat menossa vielä töihin seuraavana aamuna..

Ja sitä darraa seuraavana aamuna.. Mutta oli se kyl sen arvosta, mulla oli ihan sika kivaa, ehdottomasti yks parhaimmista illoista koko tän mun Aussimatkan aikana! Piti luovuttaa huone kymmeneltä ja sitten vaan jumitin siellä aulassa takan ääressä ja muka luin kirjaa, mutta mun edistyminen oli ehkä yks sivu puolessa tunnissa.. Ulkona sato vettä, niin en uloskaan jaksanut vasta ku iltapäivästä ku oli pakko saada jotain ruokaa.

Lounaan jälkeen olo oli vähän parempi ja siitä intoutuneena kävin Hobartin taidemuseossa ja kävelemässä Salamanca Placessa, harmi vaan, että ne markkinat on vaan lauantaisin. Mutta eipä se hyvä olo kauaa kestänyt niin päätin laahustaa takas hostelliin jumittaa. Ja sieltähän ne eiliset tutut tulivat töistä ja alottivat taas dokaa, niin mäkin siinä otin sitten yhden bissen oloa korjaamaan. Ja sen voimalla pääsin sitten lähtemään lentokentälle.

Onneks mua tultiin hakee kentältä, koska jos olis pitänyt junalla ja bussilla mennä himaan, olisin varmaan jäänyt sille tielle. Olin tosi väsynyt ja darra paino edelleen. Sitten vaan lämpimän suikun kautta nukkumaan.

Lauantain olin vaan himassa, en edes yöpukua viitsinyt vaihtaa pois. Päätin, että mun on nyt parempi pysytellä vaan himassa nää mun loput vapaapäivät, että en tuhlaa rahaa ku seuraava reissu häämöttää jo ensi viikon lopussa. En kyl malta odottaa sitä Cairnsin reissua! Toisaalta turha mun on varmaan tässä intoutua ku mun tuurilla siellä on joku trooppinen myrsky tai vastaavaa..

Mutta oli siis aivan huippu hauska Tasmanian visiitti ja Cairnsia odotellessa! Ens viikon olenkin sitten vaan töissä, että mitään jännittävää blogipäivitystä on turha odottaa..