The Fattest Loser

"Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu yhdeksäksi meen.." eli enpä ole taas tällä viikolla saanut paljoa vapaista nautiskella ku olen ollut vaan töissä. No onneks tiistaina oli vaan neljän tunnin päivä, niin ehdin siinä aamulla vähän puuhastella omia juttujani, niin se oli vähän niinku ei olis ollukaan töitä. Ja ku tää maaliskuu on yhtä syntymäpäiväjuhlaa, niin käytiin siinä illalla dinnerillä italialaisessa ja sitten kotona vähän jäätelökakkua iltapalaksi.

Keskiviikkona olin ehkä paras työntekijä ikinä, ku saatiin taas uutta kamaa neljä laatikollista ja meillä ei ole siellä varastotilaa oikein nimeksikään ja se kauppakin on aika pieni ja täynnä vielä kesän alennusmyyntivaatteita, niin kun menin töihin mun pomo soitti mulle, että sinne on tullut nyt valtavasti tavaraa, että koita saada ne jonnekin, mutta jos et saa, niin ei se mitään ku se on varmaan ihan mahdoton tehtävä. Mutta minäpä näpsäkkänä tyttönä uudelleenjärjestelin koko kaupan niin että sain kaikki uudet vaatteet esille ja ylimääräiset kappaleet varastoon. Kyllä siihen hinnotteluun ja järjestelyyn meni sellanen nelisen tuntia, mutta olin itsestäni niin ylpeä ku homma oli hoidettu ja sain jätettyä kaupan siistiin kuntoon. Mun pomo jopa sitten soitti mulle seuraavana päivänä, kun olin taas Oxford Streetillä töissä, että olinpas tehnyt loistavaa työtä, että ei itse olisi varmaan pysynyt parempaan. Hyvä minä! :)

Siinä se nyt on! Ei menny ku 2kk..

Keskiviikkoiltana käytiin taas Ikeassa ja nyt löydettiin hyvä sänky, mutta tietenkin se patja, mitä oltiin ajateltu oli loppu! No saatiin sentään runko (ja lisää tyynyjä sängylle). Sain sitten sovitella niitä laatikoita auton takakonttiin ja hyvinhän mä sain ne sinne lopulta sommiteltua (ei ole mennyt mun Tetriksen pelaamiset hukkaan;)) Ja vitsit miten paljon sato vettä! Ekaa kertaa tuli sellanen tunne, että ne tulvat yltäis tänne meidänkin alueelle, nythän ne on enemmän ollut tuolla Sydneyn pohjoispuolella. Ilta menikin sitten sänkyä kootessa ja olin niin innoissani uudesta sängystäni, niin nukuinkin sitten seuraavan yön siinä sängyllä ilmapatjani kanssa, mutta se oli kyllä virhe. Ilmapatja natisi jotenkin tosi kovaäänisesti ja muutenkin tuntu, että siinä oli paljon huonompi nukkua kuin että patja olisi lattialla.

Torstaiaamuna heräsin niin kiukkusena ja väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen ja ku katoin ulos niin parvekkeelta ei nähnyt edes viereistä taloa ku sato niin kaatamalla vettä. Ei siinä oikein muuta voinut ku huutaa vähän rumiasanoja ja kiukutella että onks pakko mennä töihin jos ei taho!! Onneks sain kuitenkin koottua itseni aika nopeesti, söin aamupalaa ja sadekin lakkasi vähän, että pääsin suht kuivana töihin. Töissä olikin sitten taas aivan sairaan hiljaista. Päivän aikana kävi ehkä seitsemän asiakasta ja mä tosiaan seisoskelin siellä 8,5 tuntia.. Alaselkä oli aivan sairaan kipee. En tiedä oliko viime yön huonosti nukutulla yöllä osuutta asiaan, mutta luulen, että tää pitkä työputki alkaa pikku hiljaa tuntua kropassa. Siinä iltapäivästä musta tuntu jo niin pahalta, että meinas itku tulla ja ajattelin, että josko vaan heitän maaten tohon kaupan lattialle ja koita venyttää selkää, mutta en tietenkään kehdannut. Sitten kun en vaan enää muuta keksinyt menin sinne takahuoneeseen, ku siellä on sellanen pieni neliskulmainen penkki ja heitin itseni siihen selälleni ja kuulu vaan poks! ku selässä naksahti, mutta se helpotti sitä painetta vähän, niin ei kai se vaarallista voi olla..

Illalla oli sitten taas synttäridinneri, tällä kertaa Thai Rifficissä. Söin todella hyvää paistettua riisiä, katkarapuja ja vihanneksia. Korkattiin myös se mun Hunter Valleystä ostama Moscato Rose viini, jonka ihan naistenpäivää ajatellen olin ostanut. Otettiin siihen kylkeen toinenkin pullo viiniä.. Ruokailun päätteeksi tuli vielä yllätyssynttärikakku, suklaakakku tietenkin, joka oli aivan sairaan hyvää! Ja koska synttärisankarilla oli niin mukavaa, eikä hän halunnut illan päättyvän, mentiin vielä läheiseen baariin ottamaan muutamat drinksut. Ja kappas vaan ku sitähän oli sitten aivan huppelispäissään..

Perjantaiaamuna ehkä hieman kadutti se viinin määrä, ku päätä kivisti ja töihin oli taas mentävä. Ja perjantai oli vielä hiljaisempi kuin torstai.. meinasin kuolla tylsyyteen (jos tylsyyteen voisi kuolla). No jotain sentään tapahtu, eli toi Oxford Streetin kauppa on vähän sellanen, että siellä käy aina välillä ties millasta porukkaa ja mua oltiin jo varoteltu kaikenlaisista friikeistä, mitä siellä liikkuu, niin perjantaina voisin sanoa, että näin ensimmäisen hieman friikahtavan tyypin. Se oli sellanen nainen, kalpea ku mikä, silmät apposen auki, musta tukka ja se seisoskeli siinä kaupan oven edessä jonkin aikaan, mumisten jotain itsekseen. Sitten se lopulta astu sisään, tiputti vahingossa aurinkolasinsa, joten kävin nostamassa ne sille ja samalla se vaan mumisi, että "I can't bend." no siltä se kyllä näyttikin.. Ymmärtääkseni se halusi 7/8 pituset housut, mut sitten ku näytin sille niitä, se rupes vauhkoomaan, että se haluaa punaiset eikä mustat! No ei meillä ole muita ku mustia. Sitten se vaan käveli ulos..se oli ehkä jännittävin hetki mun perjantaipäivässä.. Kun pääsin kotiin olin vaan niin väsynyt, että menin nukkumaan jo joskus kasilta.

Nyt olikin sitten viimein vapaaviikonloppu ja heräsin joskus ysin jälkeen eli helposti puotatin sellaset reilu 13 tunnin unet. Ja siirsin sen mun ilmapatjan takas lattialle, niin nukuin niin paljon paremmin. Lauantaiaamu olikin ihanan aurinkoinen ja lämmin. Ja päätin aloittaa vapaapäiväni palkitsemalla itseni menemällä tunnin thaihierontaan. Se oli niin ihanaa. En edes tajunnut, että myös mun jalat ja kädet oli niin jumissa, puhumattakaan pakaroista.. Olisin voinut maata siellä vaikka koko päivän. Suunnittelin, että olisin mennyt shoppaa hieronnan jälkeen, mutta olin jotenkin niin raukeena, että en jaksanut lähteä minnekään. Söin aamupalaa vaan parvekkeella ja kuuntelin musiikkia. Sekin oli ihanaa, ku ei ollu minnekään kiire ja sai vaan olla.

Siinä iltasella lähdetiin sitten taas synttärijuhlille. Ne pidettiin sellasessa puistossa ja teemana oli Kid's Party. Siellä oli ohjelmassa kaikenlaisia pelejä ja kisoja muun muassa omenan kuljetusviesti eli piti juosta omena kaulan alla ja pillisuussa ja antaa ne sitten seuraavalle tyypille käyttämättä käsiä. Ja sitten oli pulloviesti, missä lantiolle sidottiin naruun tamppooni ja se piti saada ujutettua pulloon, jossa oli vettä, ja sitten ku se tamppooni oli turvonnut tarpeeksi, piti lähteä juoksemaan sen pullon kanssa takas maaliin. Se oli niin huvittavan näköstä :D Siitä siirryttiin sitten Clovelly Hotelliin. Siellä soitti livebändi ja musta oli jotenkin huvittavaa, että siinä näytöllä niiden takana pyöri joku rugbypeli, että kai niille tuli hyvä mieli ku porukka seuras niiden soittoa tiiviisti, mitä nyt joku aina välillä huusi, että mikä tilanne on ku ei näy!!

@ Clovelly Hotel

Ja jotkut ehkä tietävät, että mä oon vähän addiktoitunut sarjaan The Biggest Loser.. Lähinnä olen kattonut sitä jenkkiversiota ja ku tulin tänne ja täällä pyörii tietty Australian versio, niin olin aluksi vähän ennakkoluulonen, että onko tää mistään kotosin. Mutta tietenkin kun annoin sille mahdollisuuden ja sitä alko seuraamaan, niin ei siinä kauaa mennyt ku olin jo kiintynyt niihin valmentajiin ja kilpailijoihin. Ja joka ilta jos oon kotona, yritän katsoa Biggest Loserin, tai miten Glenn aina sanoo "Oh Silja, you're watching the fattest loser again.." No anyway, tämä pohjustus vaan sille, että kun oltiin siellä Clovelly Hotellissa, niin Glenn juoksi mun luokse huutaen innoissaan "It's the fattest loser!!" Olin eka, että mitä ihmettä, mutta sitten näin yhden niistä valmentajista siellä! Siinä se seiso, Tiffiny Hall, ilmielävänä. Ensimmäinen julkkis, jonka olen matkallani bongannut. Olisin niin halunnut yhteiskuvan sen kanssa, mutta mulla ei ollut mun kameraa mukana, ja siellä oli niin pimeetä, että kännykällä ei olis varmaan saanut hyvää kuvaa (plus kukaan ei kehdannut tulla ottamaan sitä kuvaa meistä). Joten sitten ku siinä oli muita ihmisiä ottamassa yhteiskuvia, menin siihen kytikselle ja ku salamavalovälähti otin kännykälläni kuvan :)

Tiffiny on toi hattupää

Pilkun jälkeen (eli yhden pintaan) ilta jatku vielä synttärisankarin luona, mutta multa alko loppua kisakunto ja piilarit kuivu taas silmiin, niin lähdin taas aikasemmin pois. Ja kuinka ärsyttävä taxikuski mulla olikaan, ku en tiedä mitä kohtaa se ei ymmärtänyt osoitteessa 2 Dudley Street ja tähdensin vielä, että se on siinä Coogee Bay Roadin lähellä. Ja sitten se ajo ihan minne sattuu ja minä raukka en nähnyt siinä vaiheessa enää mitään ja ku viimein sain sen puolisokeana ohjeistettua perille se oli, että "Oh you should have said it's near Coogee Bay Road" No niinhän mä sanoin!!!

Sunnuntaiaamuna krapula ja vapina.. tunsin itseni niin the fattest loseriksi..Nousin ylös joskus yhdentoista pintaan ja söin aamupalaa, onneks taas oli aurinkoinen päivä, niin pystyin olee siinä parvekkeella raikkaassa ilmassa. Puolenpäivän aikaan tämä mun toinenkin kämppis uskaltautui ulos huoneestaan ja oli niin huvittava, ku siinä krapuloissaan kertoi, että oli siinä aamun pahimmissa tärinöissään päättänyt laittaa itsensä kotiarestiin, eikä meinannut poistua huoneestaan koko päivänä, mutta uskaltautui sitten kuitenkin lopulta ulos. Tultiin siihen tulokseen, että nyt riitti tämä viinin litkiminen ja alotetaan terveellinen elämä. Ryhdistäydyttiin ja lähettiin hakemaan mulle patjaa ja ostamaan vähän ruokatarvikkeita. Eli saatiin mulle viimein patja, tehtiin ruokaa ja siivosin huoneeni ja olo parani kummasti. Kohta taas katsotaan Homelandiä ja ei kai tässä muuta, parannellaan darraa ja otetaan iisisti. Ensi viikko vielä töissä ja sitten se onkin Uuden-Seelannin reissu!