A weekend of music yoga & healing (and some wine..)

Tän viikon maanantai oli niin maanantai.. mikään ei jotenkin onnistunut ja kaikki tuntu jotenkin niin vaikeelta.. niinku maanantaina yleensä. Olin jotenkin tosi väsynyt, varmaan vielä jotenkin siitä Melbournesta, en tiedä, mutta jotenkin veto oli ihan poissa. Ja juuri tänä maanantaina, piti olla 9 tuntia töissäkin. Se aamu siinä meni sinänsä kivasti ku oli jotain tekemistä, tosin jostain syystä en osannut puhua ollenkaan englantia, enkä muistanut miten palautuksia tehdään, joten kaikenlaista sekoilua alko siinä päivän edetessä olla. No ajattelin, että lounastauko parantaa, mutta sekään ei oikein onnistunut, ku yritin mennä syömään, niin kaikissa paikoissa mihin menin, pysty maksaa vaan käteisellä ja mulla tietenkään mitään käteistä ollu. No sitten piti lähtee automaatille, joka oli tietenkin aivan eri suunnassa (ja kello tikittää, ja lounastauko kuluu), no viimein sain nostettua rahaa ja pääsin syömäänkin, tosin piti hotkia ruoka jossain kymmenessä minuutissa. Niin ja koska en ollut vieläkään saanut sitä mun TFN:ää, niin päätin sitten soittaa siitä, että mikähän siinäkin sitten kestää. Piti kauhean kauan jonottaa ja sitten en kuullut edes oikein mitään ku siinä mun vieressä kälätti jotkut naiset niin kovaäänisesti. No selvisi, että mun osoite oli siinä hakemuksessa jotenkin väärin(?) no anyway, sain sen numeron viimein sitten siinä puhelimessa. Sentään jotain hyvää tälle päivälle. Loppu duunipäivänä ei sitten ollut mitään tekemistä, eikä yhtään asiakkaitakaan, joten viimeiset neljä tuntia oli niiiiin tylsää! Ja jalkoihin sattu ku piti vaan seisoskella siellä ku ei istuakaan kehdannut.

Mun huono maanantaikarma jatku vielä tiistainakin, mutta onneks se oli vapaapäivä niin jumitin vaan suurimman osan päivää kotona ja no, kävin mä jotain sekoilemassa Specsaversissa..ei siitä sen enempää..

Hmmm..nams! ;)

Jotenkin mun energiattomuus (onks toi sana?) ajo mut siihen pisteeseen, että päätin alkaa ottamaan spirulinaa. Yritin jo aikaisemmin alottaa, mutta se haju ja maku (eikä se kyllä näytäkään mitenkään houkuttelevalta) lannisti mut heti alussa, mutta nyt sitten päätin että syveen tai saveen, nyt alan sitä ottamaan. Eli nyt olen sitten aamulla ja illalla ottanut sitä lasillisen veteen sekotettuna (mehuun sekotettuna voisi olla parempaa), ja ei se vieläkään hyvää ole, mutta alan jo kummasti tottua siihen makuun. Ja sanoisin, että se jopa on parantanut mun oloa. Jos haluatte lukea lisää spirulinasta niin menkääpä vaikka kattomaan http://www.superfoodit.com/spirulina.html

Keskiviikko oli sitten toivoa täynnä ja heräsin aikasin ja lähdin uimaan. Oli taas ihanan "lempeät" aallot ja sain vaan pulikoida rauhassa ja kellua aaltojen mukana. Aurinko lämmitti jo kivasti ja kuivattelin ihan rauhassa siinä rannalla ja kotiin mentässä otin siitä matkalta sitten kahvin mukaan. Kotona sitten vähän venyttelin ja lähdin iltapäivästä uutta intoa täynnä töihin. Onneks oli vaan kolmen tunnin päivä ja sinne oli tullut kaikkee uutta kamaa, niin sain purkaa ja hinnotella niitä kamoja, niin se kolme tuntii meni ihan hujauksessa.

Keskiviikon onnistuneesta aamu-uinnista intoutuneena, päätin lähteä uinnille myös torstaiaamuna. Ei mennyt ihan yhtä smoothisti, ku mun ongelma tässä uimisessa on se, että jos pidän piilareita, en oikein viitsi sukeltaa, ku sitten menee suolavettä silmiin jne. Ja ilman mitään näkimiä, en sitten luonnollisesti näe kunnolla ja on tosi vaikee hahmottaa niitä aaltoja. Ja torstaina ne aallot oli jotenkin tosi äkäset. Istuin siinä rannalla ja kattelin, että ei ne nyt niin pahat ole, mutta sitten ku yritin sinne veteen, niin ei siitä tullut mitään. Ehkä vähän lannistuneena sitten menin vaan takas himaan. Ja sitten taas töihin ja taas 9 tunnin päivä edessä. Mutta eilisestä oli jäänyt vielä niin paljon tavaroiden purkamista ja muuta hommaa niin siinä kun pääsi työntouhuun niin mielikin piristy. Lounastaukokin sujui paremmin kuin maanantaina ja kokonaisuudessaan työpäivä oli oikein mukava, eikä jalkoihinkaan sattunut niinkuin maanantaina (olisiko spirulinalla vaikutusta asiaan?)

Perjantai oli vapaapäivä, joten suuntasin rannalle nauttimaan auringosta (ja kohtaamaan ne aallot). Tällä kertaa oli piilarit silmissä, ettei jäis uimiset väliin sokeuden takia, mutta onneksi aallot olivat suopeat ja pääsin uimaan helposti ja menin sitten sukeltelemaankin, eikä se nyt niin pahalta tuntunut ku olin kuvitellut, niin ehkä mä vaan pidän piilareita, suolavedestä viis :) Rebel..

A Boy in A Box

Iltapäivästä lähdettiin sitten Newcastleen Bodhi festareille. Mentiin sinne vähän niinku ennakkoon, ettei lauantaina olisi pitänyt lähteä aamuyöstä ajamaan, koska homma siellä alko jo kahdeksalta lauantaiaamuna. No anyway, ajettiin sinne parisen tuntia ja kirjauduttiin hostelliin ja lähettiin siitä sitten syömään. Päädyttiin the DEBOTiin. Siellä soi livemusiikki, mutta aluksi ei mitenkään paikannettu, missä se laulaja oikein oli, kunnes sitten bongattiin se sieltä katon rajasta, omasta pikku lasikuutiostaan. Sillä oli tosin hyvä ääni ja se laulo kaikkii hyviä biisejä esim. Incubukselta, Beatlesilta ja sitten jotai hittibiisejä, mutta sovitettuna sillai rauhallisiksi akustisella kitaralla säestettäviksi. Nuori poikahan se oli, tosi symppis ja sitten ku lähettiin sieltä niin pakkohan sille oli vilkuttaa sinne koppiin (vilkutti takas) ja me tirskuttiin ku teinitytöt konsanaan :D

Niin ja hostellissahan on se kiva puoli yöpyä, että siellä on aina jotain backpackereitä, jotka juhlii koko yön. Niin sain siinä sitten kuunnella sitä alkuillan "one, two, three SHOTS!" -huutoja, puolen yön jälkeistä dansausta ja aamun pikkutuntien diippejä keskusteluja käytävällä ja illan viimeisiä hitaita (Bryan Adamsia).

Herätys oli sitten kuuden pintaan ja lähettiin siitä aamupalalle ja sitten kahdeksaksi sinne Bodhi festareille. Alotettiin festarit osallistumalla Healing Hertzin vetämään Sound Bathiin eli se oli meditaatiotunti, jossa ne soitti gongeja, kaikenlaisia kulhoja ja rumpuja edistämään rentoutumista ja vähentämään stressiä. Se oli tosi jännää! Pääsin tosi rentoutuneeseen tilaan ja ne kulki niiden soittimien kanssa siellä ihmisten välissä ja yhtäkkiä kuulikin jonkun rummun pään päällä tms. Välillä se ääni meni niin kovaksi, että tuli vähän sellanen pelokas olo.. niinku että kroppa luuli, että on jotenkin vaarassa, vaikka kuinka tiesi, että se on vaan kova ääni ja sen biitin tunsi välillä ihan rintakehässä saakka. Sanoisin, että mahtava kokemus :)

Seuraavaksi osallistuttiin 1,5h kestävälle joogatunnille. Sen veti Intiasta tullut maailman kuulu joogi V. Venkatesha, festariohjelmassakin esitelty, (vähättelevästi) The Emperor of Yoga. Ja olihan se tunti todella hyvä ja mielenkiintoinen. Eli kai se sitten on maineensa väärti :)

Newcastle Beach

Sitten taidettiin pitää vähän taukoa, juotiin chai teetä, kierreltiin siellä alakerroksen marketilla (btw tämä festari pidettiin entisessä David Jones tavaratalossa) ja mentiin vähän ulkoilemaan Newcastle Beachille. Taidettiin syödä kans tässä välissä, ennen ku osallistuttiin Blair Greenbergin vetämään Vocal Rhythms & Mouth Percussion workshoppiin. Se olikin sitten taas vähän sellasta..hmm.. erilaisempaa puuhaa :) Siellä me äänneltiin kummallisesti ja laulettiin ryhmissä tavuja ja mitä kaikkee. Itseasiassa se oli just hauskaa! Se oli vähän niinku naurujoogaa samalla ku eihän siinä pokka pysynyt.

Seuraavaksi olikin sitten taas vuorossa joogaa. Tällä kertaa osallistuttiin sellaselle parijoogatunnille. Vetäjänä oli Gwyn Williams, Zenthai Shiatsun perustaja. Tunti keskitty alaselän ja lantion huoltoon. Aluksi se tuntu vähän, että joo onks tää nyt mistään kotosin, mutta sitten ku päästiin tosi toimiin, niin opin sieltä oikein hyviä tekniikoita ja ne autto tosi hyvin selkään. Siellä tietty oli myös sitten sellasta, että käveltiin ympäri huonetta musiikin soidessa ja kun musiikki lakkas, piti katsoa lähellä olevaa ihmistä silmiin ja "tuntea" niiden elämäntilanne ja minkälaisia ihmisia ne on tms. No joo, ei kai siinä mitään, paitsi.. siinä ku lähettiin kävelee niin huomasin yhden miehen, joka käveli jotenkin oudosti / luonnottomasti ja se huoku sellasta "outoutta" ja eikös tietty se sitten siihen mun eteen ilmestynyt ja mun oli niin vaikea katsoa sitä silmiin! Se oli jotenkin sieluton.. Ulkoisesti näytti tosi sellaselta perinteiseltä joogilta, mutta sen silmät oli ihan tyhjät.. Greepy! Ja siis kyllähän tuolla näki jos jonkinmoista hiihtäjää.. Mutta "you, me, and all of us together" tällä teemalla mentiin, antaa kaikkien kukkien kukkia! :)

Sitten siinä olikin pari tuntia aikaa ennenkö Deva Premal & Miten with Manose esiintyisi. Ajateltiin, että voitaisiin siinä rauhassa hengaa ja odotella keikan alkamista ja mennä sitten hyvissä ajoin etsii paikat. Haettiin taas chai teetä ja cookiet ja syötiin niitä siinä ulkona. Alettiin siinä sitten kattoo, että miksi porukka jonottaa siinä ulko-ovella? No tietenkin kattomaan Devaa ja kumppaneita! Ne on sitten taas niin maailmankuuluja, että eihän sinne vaan voinut mennä, vaan piti "taistella" paikastaan kun paikkoja tietenkin rajallisesti. No ei muuta ku jonottamaan. Jonotettiin siinä joku 1,5 tuntia ja mä olin jo niin kiukkunen siinä vaiheessa ku päästiin sisään, että ajattelin, että tuleekohan tästä nyt sitten mitään. 

Mutta siinä ku ne alotti mantrojen laulamisen, niin huomasin yllättäen mun kiukkusuuden hävinneen ja kohta jo lauloin mukana ihan fileissä :D Oli kyllä tosi lämminhenkinen ja mukava tapahtuma. Se huone oli valaistu tosi kauniisti ja tunnelmallisesti ja ku kaikki laulo mukana ja ne otti yleisön tosi hyvin mukaan, niin ei siinä voinut huonollakaan tuulella enää olla. Ne soitti joku parisen tuntia ja "loppuhuipennus" oli sitten biisi nimeltä So Much Magnificence ja kyllä mä siinä jossain laulun huumassa mietin, että jos nyt joku tuttu näkis mut (mut joka ei mihinkään kirkkoon edes kuulu) heilumassa ja laulamassa "Hallelujah", vois saada vähän oudon vaikutelman..Mutta ei kai siinä mitään, en mä kokenut sitä mitenkään uskonnollisena tapahtumana, lähinnä vaan laulettiin, että onhan tää elämä itsessään niin hienoa :)

Väsyneinä, mutta tapahtumaan tyytyväisinä, lähdettiin sitten takas hostellille. Otettiin matkalla snäkärit mukaan eli Woolworthsista salaatit. Eipä siinä sitten perille päästyä sen muun hostellin väen bilettäminen edes häirinnyt ku nukahdin samantien ku pää osu tyynyyn ja nukuin tosi sikeästi.

Mount Pleasant

Ja ettei menis ihan yli henkiseksi ja terveelliseksi tämäkään viikonloppu niin siinä ennen kotiin suuntaamista ajettiin Hunter Valleyhin viinikierrokselle. Ja onneksi mä en ollut se joka ajo, joten sain maistella viinejä sitten kuskinkin edestä ;) Käytiin neljällä tilalla, joista paras mielestäni oli McWilliams Mount Pleasant, siellä oli ystävällisin henkilökunta, joka ei pihistellyt maistiasissa, osas kertoa viineistä ja juttelivat muutenkin mukavia ja tietty siellä oli myös hyviä viinejä. Ostin sieltä kaksi pulloa

Audrey Wilkinson Vineyard on maineeltaan vähän sellanen turistirysä ja kyllähän siellä väkee olikin, mutta kannattaa ainakin maisemien takia mennä sinne, jos siellä päin liikkuu. Ja kyllä sielläkin ihan ystävällistä henkilökuntaa oli, mutta kiireen takia eivät oikein ehtineet keskittyä juttelee. Ne pari muuta paikkaa ei sitten ollut mun mielestä niin hyviä kun jotenkin tylyy henkilökuntaa ja aika niukat maistelulistatkin. Viinitilojen jälkeen käytiin sitten vielä Hunter Valley Gardenin huudeilla lounastamassa ja kiertelee pikkupuodeissa ja suklaakaupassa. Sitten suunnattiinkin kotiin päin.

Todella kiva viikonloppu kyllä takana. Että ehkä tällä jaksaa nyt sitten ensi viikon, joka menee lähinnä töissä. Vaan maanantai on vapaa ja sitten se onkin duunia, duunia, duunia, duunia, duunia ja duunia. Ei kai sitten muuta kun, hyvää alkavaa viikkoa, kuullaan taas!

Namaste.