"We only part to meet again"

Viimeistä viedään. Laukut on pakattu ja lähtöä odotellessa.. Ei muuten ollut mikään ihan helppo juttu toi pakkaaminen.. Vähän pelkään, että rinkka repee jossain kohtaa matkaa ku oon tunkenut sen ääriään myöten täyteen (ja kaikki kamat ei edes mahtunut mukaan). Ja käsimatkatavaroihinkin saisi ottaa vaan yhden laukun, mut lähen nyt koittaa josko sitä sais ottaa käsilaukun ja yhen laukun.. Niin ja jos ihmettelette, mikä toi vaatekasa tossa sohvan käsinojalla on, niin se on vaatteita 5kg edestä, jotka ajattelin pukea päälleni paluumatkalleni..:)

Ihan epätodellinen tunne kyllä, että tässä tää lähtö taas jo on! Tällä viikolla on aika monta kertaa tullu sellanen panicpanicpanic -olo, kun oon koittanut nauttia olemisestani niin kovasti, että rupeen melkein hyperventiloimaan :D No kaikki loppuu aikanaan ja kaikenlaistahan sitä tässä kuitenkin on ehtinyt nähdä ja kokea. Oon ihan uusi ihminen ;) Jos jotain niin oon oppinut ottamaan asioita vähän rennommin. En mä nyt aikasemminkaan itseäni ihan hirveen kireenä ole pitänyt, mutta koska olen kova suunnittelemaan, niin sain oppia kantapään (lue Uuden-Seelannin) kautta, että ei pidä suunnitella likaa, varsinkaan lomaansa! Koska akkujen lataaminen vaatii usein enemmänkin hyödytöntä, haahuilevaa ja päämäärätöntä ajankäyttöä, ei super tiukan aikataulun noudattamista.. Mutta nyt tiedän paremmin :) Hiuksetkaan ei oo vähään aikaan ollut näin pitkät (ja kauheen näköset..). Tammikuussa menetetty varpaankynsikin on kasvanut takaisin, niinkuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut. Enää ei tule edes inhotuksen väristyksiä kun nään yllättäen torakan (tosin ei ne kivoja vieläkään ole) ja Suomeen palatessani saan sit varmaan taas vähän aikaan ihmetellä, että mistä suunnasta ne autot nyt tuleekaan! :D

Tämän viimeisen viikkoni olen tosiaan koittanut olla ihan normaalisti (yrittänyt siis olla ajattelematta paluutani liikaa) ja nautiskella parhaani mukaan.

Maanantai tosin oli vielä aika karsee lauantain juopottelun takia.. Vietin sen päivän Oxford Streetillä duunissa tehden alennusjuttuja (ennätyshitaalla tempolla). No olihan siinä omaa fiilistelyä, että viimeistä kertaa kirjottelin niitä alennustarroja. Muutenkin aika rento ote siinä työskentelyssä. Kävin hakee chai teetäkin ilman mitään kiirettä, enkä edes kirjottanut sitä taukokirjaan, bad ass ;)

Illalla saatiin nyt sentään tehtyä ruokaa Glennin kanssa, salaattia ja lohta :) Ja kuten ennenkin, katteltiin vaan telkkaa, USA:n The Voicea tällä kertaa (ei yhtään niin hyvä ku Aussiversio).

Tiistai oli vapaapäivä ja nukuin aika pitkään, vaikka olin edellisenä iltana kuvitellut, että herään aikasin ja teen kaikki jutut! Aika kiireettömästi mä siinä aamupuuhiani tein ja päätin sitten, että lähdenpä vaikka Bondi Junctionille kiertelee vielä viimeistä kertaa. Ja just ku olin lähössä puhelin soi, se oli Anna, mutta en ehtinyt vastata ku akku loppu (ja mulla ole enää creditiä puhelimessa, että voisin soittaa takas). Latasin puhelintani hetken, josko Anna soittaisi vielä, mutta ei se soittanut, joten lähin sitten menee.

Mulla nyt oikeestaan ollut mitään sen suurempaa suunnitelmaa, lähinnä ajattelin, että jos jotain kivoja viemisiä löytäisin, mutta yritin olla stressaamatta.. Ja ehkä suurin syy, miksi sinne lähdin oli, että mä halusin mennä vielä viimeisen kerran käymään Max Brennerillä juomassa kaakaon :)

Hug mugs!!!

Sinne siis (kaikkien niiden äitien ja vauvojen sekaan..). Siinä mä taas myhäilin tyytyväisenä kaakaoeuforiassa, hug mug tiukasti käsissäni ja kaihoisasti katselin sitä mukia, että oispa kiva ku tälläsen sais kotiin.. Niin, kai ne nyt näitä täällä myy? Mä ainakin myisin..! Ja kun katselin vähän tarkemmin, niin kyllähän siellä pieni puoti oli! Tietty ne mukit oli järkyttävän hintasia, mutta ostin silti iselleni kaksi! Ja sitten sain vielä puoleen hintaan kaakaojauhetta "European Style Thick Hot Chocolate" (että nyt sitten kaikki innokkaat soittelua kunhan tuun kotiin ja varaamaan itselle mukillinen kaakaota ennen kun loppuu) ;)

Näkymä oli paljon parempi livenä

Kiertelin siellä aikani ja jotenkin en kotiin kuitenkaan halunnut vielä lähteä, niin ajattelin mennä taas leffaan. Eipä siellä oikein mitään mennyt, niin päätinpä mennä kattomaan Magic Mike (odotettavissa paska leffa, mutta puolialastomia komeita miehiä..why not..).

Kävin ennen leffaa juomassa lasin viiniä viereisessä baarissa ja istuin sellasen ison ikkunan edessä, mistä oli mahtavat näkymät! Näky merelle asti ja kaupungin siluetti siltoineen. Ja voi että sitä fiilistelyn määrää taas!

Ja leffa oli odotetusti todella huono, mutta hyvin oli pojat treenannut vatsalihaksiaan. Anna soitti mulle leffan aikana kaksi kertaa, mutta tietenkään voinut vastata.

Lähin sitten kotiinpäin, mutta sitä ennen ajattelin pysähtyä Randwick Junctionilla Running Barella kysymässä, että mikä sillä Annalla oikein on hätänä. Kello oli jo jotain puoli viisi ku sinne pääsin ja Annan asiahan oli, että hän oli kipeenä ja olisi toivonut, että päästäisin hänet pahasta. Tuli kauhean syyllinen olo kun en ollut saanut vastattua sille ku toinen oli ihan silminnähden huonona, mutta samalla olin tyytyväinen, koska jos olisin vastannut, niin totta kai olisin suostunut menee töihin ja olis mennyt mun yks viimeisistä päivistä siihen. Ehkä universumi piti huolen, että sain viettää vapaapäivän ;)

Kävin sitten vielä kaupassa ostaa pizzatarvikkeita ja menin kotiin. Glenn oli jo kotona ja ihmetteli, missä mä oikein olen ollut, koska olin luvannut tehdä sille ruokaa :) No tehtiin siinä sitten pikaisesti pizzat ja hengattiin kummatkin tahoillamme läppäreillämme ku mitkäkin nörtit.. Ja sain viestin kaveriltani, että näyttää siltä, että saan sen kämpän vuokralle! Jesh! Tosin huokaisen helpotuksesta vasta ku oon oikeesti päässyt muuttamaan sinne.. Mutta hyviä uutisia nyt kuitenkin! :)

Common Myna

Rainbow Lorikeet

Keskiviikkona oli viimeinen työpäivä. Taas Oxford Streetillä. Heräsin jo melko aikasin kun en oikein saanut nukuttua ku linnut piti taas sellasta mekkalaa! Eikä se ole mitään kaunista laulantaa, vaan se kuullostaa vähän ku kissaa yritettäis saada hengiltä.. Sitä on erittäin ilahduttava kuunnella aamusella ku haluaisi nukkua vielä pari tuntia! En tiedä mikä lintu on se kovaäänisin (luultavasti noi papukaijat) mut nää kolme lajia (kuvissa) on ne yleisimmät tässä meidän huudeilla ja yhdessä muodostavat kyl melkomoisen kuoron..

Cacadu

Eikä siinä vielä kaikki..sitten herään viimeistään ku Glenn soittaa mulle ja niinkin tärkeallä asialla kuin, että se oli saanut selville, mikä yhdessä McDonaldsin mainoksessa on ideana (jotku oli puhunut siitä radiossa). Ku siis, en tiedä näkyykö ne samat mainokset Olympialaisten välissä kaikkialla, mutta yks täällä näytettävistä mainoksista on Mäkkärin mainos ja siinä joku poika yrittää kattoa Olympialaisia yöllä ja sit sen isä tulee sulkee telkan aina. Ja sit lopulta se tuleekin Mäkkäripussin kanssa ja ne syö yhdessä ranskalaisia.. Niinku häh? Ilmeisesti siinä on ideana, että se poika ei ois saanut valvoa niin myöhään ja siksi se isä sammuttaa telkan aina. Ja sitten lopulta se isä, joka tuo ne Mäkki ruuat, onkin sitten se poika isona ja se niinku antaa sitten oman pojan valvoa ja kattoa Olympialaisia ja sitten se syöttää sille vielä rasvasta ruokaa keskellä yötä (ja Mäkkäri ylpeästi tukee yösyöppöjä).. Eli ei se sen paremmaksi mainokseksi muuttunut ja musta ne on vaan ne samat tyypit koko mainoksen ajan..? Mut siis, kuten huomaatte tosi tärkeällä asialla Glenn soitteli, että sietikin herättää mut ;)

Eipä siinä vikan työpäivän aikana tapahtunut mitään erikoista. Hain taas kahvia ilman kiirettä ja kävin syömässä Iku Wholefoodsissa lounasta. Siinä ku olin lähdössä takas duuniin, sisään asteli Emma-Louise Birdsall, joka siis oli Aussein The Voicessa ja pärjäs melko hyvin, nyt se esim. laulaa Woolworthin mainoksessa. Hetken tietty luulin, et se on joku mun tuttu, mut onneks ennen moikkaamista tajusin tunnistavani sen telkasta :D

Illalla mentiin illastamaan Glennin ja yhden kaverin kanssa El Bulliin. Jälkkäriä mentiin nauttimaan viereiseen ravintolaan, koska siellä kuulemma on paras chocolate pudding (tai miksi sitä nyt kutsutaan). Ja siis olihan se todella hyvää, vähän vanilja jäätelö siinä kyljessä, ai ai. Ja kuten kunnon ahtaaja olin taas niin täynnä, että meinasin haljeta.. Ja illalla sitten huomasin, että sähköpostiin oli tullut yhdestä hakemastani duunista kutsu videohaastatteluun! (hakemuksia niille oli tullut reilu parisataa, hyvä minä) :)

Torstaina heräsin joskus kymmenen pintaan ku aurinko paisto silmiin. Ja koska oli kaunis päivä, lähdin rannalle istuu ja juomaan kahvia. Siinä vähän yritin samalla valmistautua videohaastatteluuni. Kävin mä myös hieman kahlailee siellä vedessä ja vesi oli yllättävän lämmintä, olisin jopa voinut mennä uimaan (ainakin noin teoriassa).

Kotimatkalla sitten poikkesin tunnin thai-hierontaan. Se oli huvittavaa ku se hieroja oli hetken siinä hieronut, niin se sano, että onpa mulla kauniit hiukset, kuin silkkiä ("sä oot silkkii" rupes samantien soimaan päässä..kiitos siitä). Ja kohtahan se sitten hiero mun päätä varmaan kymmenen minuuttua.. Tiedä sitten halusko se vaan päästä koskee mun hiuksiin vai oliko se alkujaankin ajatellut sisällyttää päähieronnan tähän settiin :D

Ja ku pääsin hieronnasta mun tukka oli tyyliin läpeensä tupeerattu..;) No mutta, menin sitten kotiin ja vähän siistin itseäni ja päätin vastata videohaastattelukysymyksiini. En oo aikasemmin joutunut tekee mitään tollasta ja se tuntu niin vammaselta puhuu yksin koneelle ja varsinki ku katto sen nauhotuksen sitten jälkikäteen, niin ei saatana, miten kauheeta.. :D

En tiedä miksi mä sitä jännitin niin paljon, ehkä ku haluaisin sen duunin tosi kovasti. No koska siitä ei meinannut tulla yhtikäs mitään, niin otin aikalisän ja join siiderin ;) Hetken päästä koitin uudelleen ja kyllä se lopulta sitten alko sujumaan. Ja ku en sitten enää jaksanut ottaa sitä niin vakavasti aloin heittää kaikkii "hyvii" läppiäni sinne :) Koska jos ne ei tajuu mun läppiä, niin eihän se sitten ole edes mulle sopiva duunipaikka ;)

Pari tuntia mulla siihen kaikenkaikkiaan meni ja ne sano siinä, että ensi viikolla ovat sitten yhteydessä niihin, jotka pääsee seuraavalle kierrokselle. 

Olin sitten jotenkin niin rauhaton, niin lähin leffaan kattoo Abraham Lincoln: Vampire Hunter, sehän oli kans lähinnä huvittava leffa, mutta Benjamin Walkeria oli kiva kattella heilumassa kirveen kanssa ;)


Ja ku tulin kotiin sain huomata, että olin saanut jo sähköpostia sieltä hakemastani duunista, että tervetuloa seuraavalle kierrokselle! Jee! Minä ja mun hyvät jutut, osu ja uppos ;) Kattelin siinä sitten vielä telkkaa ja rupesin pakkaamaan..

Niin ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Viimeinen päivä (ainakin taas toistaiseksi) Ausseissa. Kävin tossa aamusella nauttimassa vielä Sweet Spotin terassilla suklaakakkua ja piparminttuteetä. Siitä sitten lähin käymään Running Barella palauttamassa avaimeni ja sanomassa heipat Annalle. Mutta Anna olikin edelleen kipeenä, joten en sitten nähnytkään sitä :( Se oli jättänyt mulle kortin ja pienen lahjan :´) Mäkin jätin sille kiitoskortin ja pullon skumppaa.


Sitten kävin taas istumassa ja ihmettelemässä rannalla. Lounaalla kävin Onenessissa ja vedin tosi herkulliset chilijättikatkaravut ja halloumi-salaatin. Ja tuorepuristetun mehun, jonka pitäis vaikuttaa rauhottavasti.. (en tunne rauhoittavaa vaikutusta ainakaan vielä..)

Että sellanen viimeinen viikko. Nyt sitten tässä lähinnä odottelen, että Glenn tulee töistä ja heittää mun lentokentälle. Sitten vain 25,5 tuntia matkaamista edessä.

Matkamuistotatuointi (oikea jalka)

Kaihoisaa kyllä, että tämä reissu oli nyt tässä.. ja mielessä siintää jo uudet matkat, vaikka kotiinkaan en vielä ole ehtinyt! ;) Josko sitä tässä nyt vähän toppuuttelis kuitenkin itseään ja koittais muistaa, että ei aina miettis tulevaa ja tavottelis uutta, vaan tärkeää on myös nauttia siitä, mitä on jo saavuttanut, eläen hyvät muistot yhä uudelleen ja uudelleen "Ne ei eivät kulu, vaan ainoastaaan kultaantuvat" kuten joku viisas on sanonut. Ja näissä 204 päivässä riittää muistelua!! On ollut tosi ihanaa olla täällä!

Ei kai tässä nyt sitten muuta ole ku lopputekstit jäljellä.. Erityisesti haluan lausua kiitoksen hyvälle ystävälleni, joka on antanut mun asua luonaan (ja kiitos Glennille myös) sekä siitä, että suositteli mua Running Barelle ja näin helpotti mun reissua huomattavasti. Ja tietenkin on ollut tosi kivaa päästä pitkästä aikaa keskustelemaan syvällisiä (ja vähän vähemmän syvällisiä) ;) Oot rakas <3

Australian kirjeenvaihtajanne haluaa kiittää myös kaikkia lukijoitaan, it´s been a blast :) Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. Kiitos ja anteeks. Adjö.